30 September 2014

tarina



Minulla on viharakkaus-suhde syksyn kanssa.

Syksyn ylppärit on vihdoinkin ohi ja vaikka viime perjantain bilsa menikin huolella päin helvettiä, olen silti suht helpottunut. Tuntuu oudolta kun ei tarvitse miettiä millon alkais taas lukemaan. Ihan kuin joku loma olisi alkanut. Mulla on seuraava jakso semmosta neljällä kurssilla rentoilua, mikä vähän hirvittää seitsemän kurssin jälkeen. Pitäis keksiä jotain tekemistä tähän elämään, ettei menis ihan lorvailuksi.

Lisää narinaa bilsasta: alkuun olin suht innoissani silmäillessäni koetta, kun se tuntui painottuvan enemmän ekologiaan kuin ihmisen jokaikiseen soluun ja hormooniin ja elimeen ja proteiinisynteesiin, joiden suhteen olen heikoilla, mutta mehtään meni silti. Sai kyllä repiä joihinkin niitä vastauksia niin syvältä perseestä että hävetä saa. Vilkaisin tietenkin ytl:n sivuiltakin mallivastauksia, mutta ei niitä kestänyt kauaa katsella. Salissa meinasi iskeä myös pikku paniikki, kun olin neljän tunnin aikana saanut aikaan huikeat neljä tehtävää, jäljellä oli kaksi tuntia ja toiset neljä tehtävää, eli osa tehtävistä meni kyllä ihan huitasemalla.

Tällä hetkellä ei hirveesti jaksa harmittaa vaikka menikin huonosti harmittaa vasta sitten kun saa tietää tulokset bilsa oli muutenkin ylimääränen aine. En ajatellut olla Kuopiossa enää silloin kun on mahdollista mennä uusintaan, eli ensi syksynä. En ainakaan toivo olevani. Mutta jos olen, niin ei kai sille mitään mahda. Olisimpa jossain ihan muualla, olisimpa jo nyt jossain muualla. Vaikka en edes tiedä missä haluaisin olla. Toisessa kaupungissa vai toisessa maassa. Mitä haluan tehdä ja milloin. Sen tiedän, etten halua olla Siilinjärvellä, enkä välttämättä Kuopiossakaan. Mutta kuten todettiinkin eilen Ellan kanssa, päädytään kuitenkin istumaan välivuodeksi Siilinjärven Tokmannin kassalle. Siinä vaiheessa voisin jo tosissani alkaa kaivamaan itselleni hautaa meidän takapihalle tai hypätä Harjamäentien sillalta.

15 September 2014

redhead

Salaman kanssa väri näyttää juuri siltä miltä haluaisin, mutta todellisuudessa se jäi aika kulahtaneeksi. Jotkut hiussuortuvat ovat haaleampia kuin muut, tyvi on luonnollisesti parhaimman näköinen. Tulos voi hyvinkin johtua ihan oman tukan kunnosta, tai värjääjästä (sisko värjäs elämänsä ensimmäistä kertaa, eikä sillä meinannu mennä sitä väriä aina ihan joka paikkaan.. :D) kun ei ole mikään parhain, tai sitten olen vain niin kriittinen </3 Mutta punasta color mask shampoota ja hoitoa päähän niin eiköhän se siitä.

Valitsin Olian hellävaraisuuden ja ammoniakittomuuden takia. Värihän perustuu jotenkin "öljyn voimaan", joten väri oli myös koostumukseltaan tahmeaa ja hankalammin levittyvää, kuin aikaisemmat joita olen käyttänyt. En melkein osannut päättää, olisinko ottanut tuon intensiivisen punaisen 6.60, johon lopulta päädyin, vai intensiivisen punakuparin. Jälkikäteen ajatellen olisi ehkä pitänyt ottaa se kupari, mutta kyllä silmä on tähänkin jo tottunut. Eilen vaan meinas harmittaa. Toisaalta olen aikaisemmin värjännyt aina kuparin sävyisillä, joten vaihtelu virkistää! En usko, että luovun tästä punaisesta ihan heti tai koskaan!, tää on ainut väri josta oikeesti tykkään.. harmi kun pitää olla myös se työläin sen takia varmaan aina palaankin siihen. Tosin nyt aion hoitaa ja ylläpitää väriä mahdollisimman hyvin. Viimeksi kun mulla oli punaista, käytin vain color maskia ja saatoin värjätä kolmen kuukauden välein, kaunis näky varmasti ollut.

6 September 2014

0509

Väinölänniemi on kaunis.

Elämme jännittäviä aikoja. Tiistaina starttaa ruotsin yo-kuuntelu ja sain eilen harjoituskuuntelussa ensimmäistä kertaa varmaan koko lukion aikana yli puolet oikein. Kannustavaa. Mulla on ollut aina se ongelma, että oli kieli oikeastaan mikä tahansa paitsi suomi en ymmärrä kuunteluista mitään. En koulussa enkä oikein missään muuallakaan. Mulle pitää toistaa aina melkein sata kertaa että tajuan mitä mulle sanotaan liioitellusti tietenkin, mutta ymmärrätte varmaan, kuullunymmärtämisentaitoni ovat siis jollain hyvin alhaisella tasolla... Lottoriviksi se usein tuppaa menemään.

Oon yrittänyt kovasti olla ahdistumatta liikaa kirjotuksista, ja välillä olen siinä onnistunutkin. Ruotsia en ole oikeastaan lukenut yhtään, mutta kolme kurssia ruotsia läksyineen ja esseineen ovat korvanneet asian ihan hyvin. Välillä kyllä mietin otanko liiankin rennosti, mutta kyllä, ahdistus iskee välillä. Varsinkin tuon biologian suhteen. Kirjotuksiin on vielä about kolme viikkoa ja mulla on noin kolme kirjaa lukematta. Onnekseni ne ovat ohuita läpysköjä, mutta minä olen hidas lukemaan. Luen ensin kappaleen läpi ja sen jälkeen luen sen periaatteessa uudelleen ja samalla piirrän käsitekarttaa. Tämän kaiken välissä mun keskittyminen herpaantuu liian monta kertaa ja huomaan repiväni kaksihaaraisia hiuksista.

Näkemiin.