31 May 2015

Lakkiaiset

IMG_1310IMG_1339IMG_1376IMG_1426IMG_13872015-05-30 09.17.04 1
Päivä, jota tuli jännitettyä ja ennen kaikkea odotettua se kolme vuotta hujahti kuin hujahtikin hetkessä ohi. Lakitus starttasi koululla siinä kymmeneltä ja meidän poppoo oli jo tuntia aiemmin Kuopiossa, kun ei meinannut malttaa olla kotonakaan. Juhla oli mukava ja puheet kauniita, mutta kävihän se luonnollisesti vähän pitkäveteiseksi, kun itse on aakkosten alkupäässä ja lakitettavia oli 112...

Kotona ei ehditty olla "rauhassa" kuin joku viisi minuuttia, kunnes ensimmäiset vieraat saapuivat. Sukulaisia oli mukavaa nähdä, mutta rehellisesti sanoen en oikein osaa olla juhlakaluna saati seurustella jokaisen kanssa. Meinas ottaa voimille heh. Kilistely piti hoitaa varmaan viiden eri seurueen/vieraan kanssa lähestulkoon peräkkäin, joten kuoharikin melkein humahti päähän, varsinkin kun olin syönyt aika huonosti: jostain kumman syystä en syönyt paljoakaan edes omissa juhlissani. Ei vaan maistunut.

Illalla painelimme ystäväiseni Ellan ja Petterin kanssa Kuopioon Väinölänniemelle ottamaan mm. kuvia minusta (laittelen niitä sitten joskus tänne) ja muuten vain oleilemaan. Lukiourakka on virallisesti takana ja se tuntuu ihan pirun hyvältä, mutta en vaan oikeasti pysty käsittämään miten aika meni loppujenlopuksi niin nopeasti. Lukioaika oli kärjistetysti elämäni paskinta ja parhainta aikaa, niin monta asiaa ehti ja - valitettavasti myös pääsi - sen aikana tapahtumaan. Tuli muututtua ja kasvettua ihmisenä suhteellisen paljon ja käymään läpi monia hyvä ja epämieluisia asioita, mutta ilman niitä en ehkä olisi nyt sellainen kuin nyt olen. En nyt kuitenkaan lähtisi ns. kiittelemään niitä huonoja juttuja, mutta ne opettivat paljon.

Onnea vielä kaikille valmistuneille!

28 May 2015

Kotikunnilla

Tuntuu aika hassulta olla pitkästä aikaa Siilinjärvellä, tai no, reilun kolmen viikon jälkeen. Silloin kolme viikkoa sitten heti muuton jälkeen muutamat ekat päivät, tai itseasiassa yöt olivat pahimmat: ekana yönä vollotin varmaan tunnin koti-ikävää. Kaikki tuntui kamalan lopulliselta ja olo oli kuin joku olisi kuollut, tai mut olisi hylätty tai jotain. Jälkeenpäin ajateltuna se tuntuu vähän typerältä, koska eilen ennen lähtöä tuntui siltä, että olisin ihan hyvin voinut odottaa vielä huomiseen, mutta ei kun Hanna koti-ikävässään osti junalipun, jolla pääsisi mahdollisimman nopeasti "kotikotiin". Meidän yhteiselo on ensimmäisen kuukauden aikana sujunut niin hyvin, että oikeastaan kaipaan jo nyt vähän takaisin Jyväskylään, vaikka toki täälläkin on tosi lepposaa olla porukoiden kanssa ja järkätä lakkiaisia.

Mulla oli eilen illalla aika kummallinen olo. On jokin tietynlainen haikeus, kun on täällä. Sisko majailee nykyään minun entisessä huoneessa ja minä puolestaan vierashuoneessa. Eilen illalla istuttiin tuttuun tapaan siskon ja äidin kanssa keittiössä mässyttäen sipsiä ja vaihtaen kuulumisia ja juttelemassa niitä näitä, niin kuin aina koulun/työpäivän jälkeenkin. Kaikki meni aikaisin nukkumaan ja minä tapoin aikaa tuttuun tapaan tässä koneella. Aamulla istuin omalla paikallani keittiönpöydässä syöden leipää ja katselin ikkunasta takapihalle. Niin kuin aina ennenkin. Jännää.
2015-05-24 01.06.58 1
2015-05-27 04.45.27 1
Nämä ihanaiset en kyl tiedä miksi näitä pitäisi kutsua, REMMIT?? saapuivat eilen! Aaaa, tykkään näistä ihan hirveesti, voisin käyttää niitä vaikka koko ajan... Eilen oli muutenkin vähän liian hyvä päivä, kun sain Judas Priestin lipun myytyä (kuulostaa varmaan vähän oudolta iloita, mutta rahatilanteen takia piti uhrautua :/) minkä myötä saatiin sitten bensarahat Joensuun reissulle Nightwishin keikalle, joka on jo ens lauantaina?! Hullua, vastahan mä puol vuotta sitten hehkutin sitä että ostin lipun... Pääsykokeistakin selviydyin ihan "kunnialla". Pitää vielä vähän päntätä siihen toiseen pääsykokeeseen, mutta noin muuten lähti pieni taakka harteilta.

Lauantaina sit vihdoinkin lakki päähän!

24 May 2015

Täällä taas!

Taukoa tauon perään. Tässä välissä on ehtinyt tapahtua taas yhtä ja toista - vaihteeksi - joten tuntuu hyvältä tulla päivittämään, oli täällä sitten enää seuraajia tai ei... Muutama luonnollisesti kadonnut. Liekkö tätä seurailee enää kukaan.

Oksennan tähän nyt kaiken viime aikoina tapahtuneen. Kirjoitukset tuli ja meni, viikko sitten tulivat myös viralliset tulokset ja onnekseni saan vihdoinkin painaa valkolakin päähäni. Psykasta ei sitä ällää tullut, mutta sen sijaan äidinkielestä tulikin ainoa ylpeydenaiheeni. Enkkukaan ei ihan nappiin mennyt - ei siis todellakaan - mutta ei se mitään.
2015-05-22 04.20.18 1Pääsykokeisiin lukeminen on takkuilut aika pahasti, motivaatiota ei ole ollut sitten yhtään. Erikoista sinäsä, kun kyseessä on kuitenkin ala jolle todella haluan... ainakin tällä hetkellä. En oikein jaksa uskoa, että tänä keväänä onnistaa, joten olen suunnitellut meneväni avoimeen yliopistoon opiskelemaan psykan perusopinnot, jos vain on rahaa. Toinen vaihtoehto on tietenkin mennä opiskelemaan terveyskasvatusta jos vain pääsen sisään, jonka pistin toiseksi hakutoiveeksi, kun en oikein keksinyt muutakaan alaa, ja opiskella vuosi sitä ja hakea uudestaan. Eli saas nyt nähdä mihin tämänkin suhteen päädyn.
2015-05-03 10.46.42 1
Mutta mutta, se suurin muutos tuleekin tässä: muutin poikaystäväni, jota Petteriksi kutsutaan, kanssa toukokuun alussa Jyväskylään. Taidettiin tuossa maaliskuun aikana päättää, että muutetaankin jo tämän kevään aikana, eikä odoteta kesään/syksyyn. Se tuntui hyvältä ratkaisulta, koska ramppaaminen Siilinjärven ja Äänekosken välillä oli luonnollisesti raivostuttavaa. Muuttohan ois ollu joka tapauksessa edessä, joten ajateltiin vain vähän nopeuttaa asioita, mutta ne sitten tapahtuivatkin odotettua nopeammin! Kaiken lisäksi Petteri pääsi oppipojaksi erääseen tatuointiliikkeeseen, johon sitten pääsee töihin kunhan on oppinut tarpeeksi, joten sekin oli eräänlainen "pakote" muuttaa tänne. Okei lätisemisen ja tekosyiden etsimisen sijaan halusimme vain päästä mahdollisimman nopeasti nukkumaan jokaiseksi tulevaksi yöksi toistemme viereen.

Jospa tää touhu lähtis tästä taas rullaamaan. Ulkoasun muututtua pitkän mietinnän ja pohdinnan jälkeen vanhat postaukset näyttävät vähän hassuilta. Nimenkin saatan jossain vaiheessa päivittää, onhan tätä käytetty jo melkein neljä vuotta. Tää tuntuu vähän oudolta ja pelottavalta, koska mulla ei ole hajuakaan mistä tulisin jo esimerkiksi seuraavassa postauksessa kirjoittamaan. No, juttua tulee jos on tullakseen.