27 January 2016

L A T E L Y #2

IMG_7085
Intoni kirjoitella on ollut viime aikoina suorastaan ylitsepursuavaa! Eiku.... Joka tapauksessa olen nyt tullut tänne kirjoittelemaan kaikkea turhanpäiväistä kuluneelta viikolta. Huomatkaa ensimmäisessä kuvassa oleva tähänastisista tekemistäni pitsoista täydellisin. Ristus miten hyvää, vaikka itse sanonkin!

Pääsykoekirjan lukeminen on sujunut ihan mukavasti ja leppoisasti. Seuraavassa kuvassa huvittava pätkä kirjasta :-D Suunnittelin alustavasti plärääväni kirjan nyt kertaalleen läpi, jonka jälkeen luen sen uudelleen alleviivauksien kera ja sen jälkeen vielä tehden muistiinpanoja, ja sitten sen verran kuin tuntuu. Eiköhän siinä rupea jäämään jotain mieleenkin... On jotenkin tosi helpottavaa tietää, että tässä on vielä noin viitisen kuukautta aikaa, mutta samalla se tuntuu kamalan pitkältä ajalta! Haluaisin vain päästä opiskelemaan, mutta taas toisaalta pitäisi vielä yrittää nauttia siitä, ettei tarvitse tehdä mitään. Joten kirjatkaa tuo äsköinen muistiin, sillä jos pääsen sisään, tiedän olevani ulisemassa joskus vuoden kuluttua "miten rankkaa ja puuduttavaa tämä opiskelu on!!".
IMG_7033
Tällä viikolla olen ottanut aika rennosti, eli olen mm. maannut sohvalla katsoen Netflixistä Homelandia ja nyt sain viimeinkin Orphan Blackin kakkoskauden päätökseen. Sain hilattua itseni jopa salille maanantaina. Saavutuksia, saavutuksia... En osaa muuten edes yhtiä makarooneja ja spagetteja keittää! Oon kyllä yks avuttomuuden symboli, ansaitsisin suorastaan mitalin! Tai no osaisinhan mä, mutta en tajua miksen koskaan malta odottaa sitä ~10 minuuttia, että ne keittyisi tarpeeksi, vaan otan ne pois jo viiden minuutin jälkeen, koska "ne näyttää niin löysiltä". Sitten päädyn mutustamaan jähmeää pastaa. Ei ole meikäläisen laji tämä kokkaus, vaikka on niinkin yksinkertaisesta ruuasta kyse.
IMG_7089
Viikonloppuna Suomalaisessa kirjakaupassa oli (en tiedä onko enää) hyvät alet, joita käytiin vähän hyödyntämässä. Jopa siis ennestään alennetuista hinnoista oltiin alennettu 50%! Mukaan lähti nämä kolme kirjaa: Craig Thompson: Habibi. 655 sivua pelkkää sarjakuvaa! Melkoinen pakkaus. Popol Vuh: Mayojen kansalliseepos ja J.P Koskisen Ystäväni Rasputin. Kaikki kirjat vaikuttavat äärimäisen kiinnostavilta, joten olen taas siinä tutussa "minulla on monta kirjaa luettavana, enkä tiedä mitä lukisin seuraavaksi!" -tilanteessa.

Ja katsokaa! Löytyi vaihteeksi Torilta laitettavaa seinälle... Me ollaan molemmat hurahdettu näihin ikoneihin ja siis ovathan nämä yksilöt nyt ihan älyttömiä! Joku, joka ei tunne minua/meitä, saattaisi jopa luulla astuessaan tänne huusholliin, että me ollaan hartaasti uskovia ihmisiä, mutta todellisuudessa kerätään näitä silkasta mielenkiinnosta. Meinasin tänä aamuna saada slaagin, kun siinä rauhallisesti nukkuessani yksi näistä isommista ikoneista päätti tulla seinältä ryminällä alas.
IMG_7084
Näihin mietteisiin jätän tämän postauksen ja toivotan kaikille hyvää loppuviikkoa! Perjantaina suuntaan nokkani kohti Siilinjärveä, joten palailen viimeistään ensi viikon puolella, jos siellä ei liukene aikaa postailla.

15 January 2016

L A T E L Y

Hups, tässähän on vierähtänyt jo yli viikko viime postauksesta! Siispä luvassa on paljon höpinää kaikesta...

Yksinelo on sujunut ihan mukavasti, mitä nyt on välillä ollut vaikeuksia saada itsensä liikkeelle. Yöt ovat olleet myös onnistuneita, mulla on vieläkin vähän taipumusta kuvitella kaikenmaailman monstereita nurkkiin ja säpsähtää jokaista narahdusta, jos nukun yksin. :-D Onneksi pikkusisko saapui eilen Siilinjärveltä pikavisiitille tänne seurakseni.
IMG_6999IMG_7007
Katsottiin lähinnä Lostia, löhöiltiin ja käytiin keskustassa pyörimässä, oli oikein mukavaa viettää aikaa ihan vaan kahdestaan. Ostettiin P:n kanssa viime viikolla kaksi ensimmäistä kautta kirpparilta. Itse katsoin Lostia jo vuosi sitten Viaplaysta ja ehdin vain toisen kauden alkuun ennen kuin koko sarja poistettiin sieltä. Oletteko katsoneet kyseistä sarjaa? Äärimmäisen koukuttava, mutta samalla myös tosi hämmentävä ja outo :-D Kävin saattamassa siskon bussiin tuossa reilu tunti sitten, tuli kieltämättä vähän yksinäinen fiilis, kun astui ovesta sisään.

Seinällä on muuten nyt pari uutta juttua, jotka saatiin P:n porukoilta. Koristeellisempi peili ja tuommoinen todella pieni taulu massiivisilla kehyksillä. Esineiden alkuperästä en sitten mitään tiedäkään, mutta ei noista voi oikein muuta sanoa kuin että ovat ihan älyttömän upeita!
IMG_7001IMG_7002
IMG_7023IMG_7025
Pääsykoekirjani saapui muuten aikaisemmin tällä viikolla! Voi sitä innostuneisuuden tunnetta, mikä minut valtasi. Kyllähän se ajatus opiskelusta pitkän lahnailun jälkeen tuntuu ihan erilaiselta, kuin esimerkiksi noin vuosi sitten heti ylppäreiden jälkeen. Aion nyt siis tosissani hakea opiskelemaan sitä suomen kieltä, tänne Jyväskylään siis. Kolmatta kertaa en hae....

Mä oikeastaan leikittelin jossain vaiheessa ajatuksella, että lähtisin Helsinkiin opiskelemaan suomen kieltä, koska siellä olisi laajempi tarjonta kuin täällä: pääaineeksi voisi ottaa suomalais-ugrilaiset kielet ja kulttuurin ja opiskella vaikkapa unkaria, mikä siis kiinnostaisi itseäni oikeastaan kaikkein eniten. En vain yhtään tiedä miten paljon sitten täällä Jykylän yliopistossa käsitellään näitä suomalais-ugrilaisia juttuja... jos joku tietää niin saa kertoa! Huonoja puolia ovat tietenkin: 1) P ei voisi lähteä mukaan, 2) Helsingissä asuminen on hemmetin kallista ja 3) mulla ei välttämättä pää kestä kaukosuhdetta sen jälkeen, kun on asunut yhdessä yli vuoden ja tottunut siihen, että kotona on aina joku jolle jakaa asioita heti. "Pää kestä" on toki aika liioiteltu ilmaisu, totta kai kestäisin jos olisi aivan pakko, mutta paljon mieluummin asuisin yhdessä. Ymmärtänette varmaan mitä meinaan.

Varmasti saisin sieltä kavereita koulun ohella mikä sinänsä helpottaisi elämää, mutta niin, en tiedä. Kyllä sen on tämän viikonkin aikana huomannut, miten tylsää on olla yksin, jopa minulla, joka viihtyy todella hyvin itsekseen! :-D Mutta kun on tottunut toiseen niin kynnys lähteä on suuri ja kun sitä itse tuntee itsensä parhaiten, tietää, että varmaan vain masentuisin jossain itsemurhayksiössäni, vaikka onhan niitä kaikenlaisia tapahtumia opiskelijoille jne. Huoh, monimutkaisia juttuja, joita ei oikein voi tietää etukäteen.

No, löpinät sikseen, P tulee parin tunnin päästä kotiin ja me mennään syömään! Pitää siis ottaa ilo irti, sillä sunnuntai-iltana se taas lähtee. :-(

Hupaisaa viikonloppua toverit!

7 January 2016

KOTI

Mainitsinkin tuossa aikaisemmin, että voisin väsätä päivitetyn asuntopostauksen. Tai no, oikeastaan muutoksen tuulia on kokenut vain olohuone, sinne kun on muutenkin helpointa kasata kaikkea roinaa. Eli muita huoneita ei ole nähtävillä! Edellisen ja samalla ensimmäisen asuntopostauksen julkaisin elokuussa ja se on luettavissa täällä, jos joku haluaa tehdä vertailuja.
IMG_6952
Huusholli alkaa muistuttaa entistä enemmän boheemia luukkua, mikä on siis vain mahtava asia ja onneksi myös P on samalla kannalla. Olisi kieltämättä aika perseestä, jos toinen haluaisi vain vaaleita sävyjä ja klassisia yksityiskohtia ja sweet dreams -tarroja seinille ja toinen tällaista.

Kuvassa näkyy hieman tuota kattokruunua, jonka löysimme kympillä Tori.filtä. Toinen yhtä älytön löytö Torilta on tuo aito persialainen matto, joka lähti 70 eurolla. Se on puolet isompi kuin entinen, eli peittää melkein koko olkkarin tyylikkyydellään ja ihanuudellaan. Jossain aikaisemmassa postauksessa esittelin joitain uusia kasveja ja taisin vieläpä siinä samalla valitella, miten täällä on huono ilma ja pölyistä ja miten joka aamu saa herätä nenä tukossa ja kurkku kuivana. No, siinä kävikin sitten niin, että kasvien hommaamisen jälkeen ei ole tarvinnut kertaakaan herätä nenä ja kurkku kuivana! Tuo reunustraakkipuu (vasen alakulma) onkin juuri niitä kasveja, jotka puhdistavat ilmaa. Viirivehka tuossa oikealla ei näytä olevan kovin voimissaan. Me laitettiin se alkuun liian pieneen ruukkuun ja vasta myöhemmin muistettiin, että olihan meillä tuo isompikin, mutta saas nyt nähdä virkoaako se enää ollenkaan.
IMG_6948
Päätettiin vähän aikaa sitten rueta kokoamaan tyhjälle olkkarin seinälle mahdollisimman paljon erilaisia tauluja ja koristeita, mitä vaan oikeastaan, kunhan sopii tyyliin. Pieni Pyhä kolminaisuus -ikoni on myös löytö Torilta. Lautaset ja kynttiläpeili mikä lie ovat löytyneet kirpparilta jo kesän ja syksyn mittaan. Isompi peili saatiin jo aikoja sitten P:n kavereilta ja tuo vasemmalla oleva teos on luonnollisesti P:n kädenjälkeä. Me muuten saataisiin huomenna P:n äidiltä yksi peili ja taulu tuohon seinälle, mutta mä en kerta kaikkiaan jaksa odottaa huomiseen, joten kuvaan ne sitten vaikka joskus myöhemmin.
sisustuksen päivitys
Eilen käytiin hakemassa Mestarin Herkun (ruokakauppa) yhteydessä olevasta kukkakaupasta iso Peikonlehti, jota oltiin himoittu jo jonkin aikaa aina kun siitä ohi käveltiin. Nytpä se sitten komeilee tuossa nurkassa. Sen vieressä on pieni traakkipuu, jota myytiin Siwassa 1,50 eurolla, joten se oli pakko ottaa mukaan! :-D P himoitsee vanhan näköisiä kirjoja, joita me sitten hamstrataan kirppareilta vaikkei se edes lukisi niitä. Siihen lattialle se sitten niitä asetteli. Ei siis sillä että haittaisi, näyttää mielestäni hyvältä!
sisustuksen päivitys4
P:n työskentelynurkka on pysynyt entisellään, eli on kuin pommin jäljiltä. Vain tuoli on vaihtunut satulasta tavalliseen. En ehkä halua edes tietää mitä kaikkea tuolta nurkasta löytyy. Mutta niin, en edelleenkään aio koskea saati järjestellä mitään, kun P kerta nauttii tuosta kaaoksesta. Onneksi äiti ei ole näkemässä tätä, sais varmaan slaagin... :-D
IMG_6976sisustuksen päivitys3
Tämän pienen hyllykön tilalla oli vielä edellisen asuntopostauksen aikaan vahvari, jonka P sai sitten vihdoin ja viimein myytyä muutama kuukausi sitten. Hyllykkö on Ikean Expedit-sarjaa, nykyinen Kallax, jossa on neljä lokeroa ja se löytyi eräältä Facebookin kirppisryhmästä. Sen vieressä on isompi samaa sarjaa oleva hylly, jonka toin Siilinjärveltä, jossa on kuusi lokeroa. Sitä ei tässä postauksessa näy. Tulikin tässä mieleeni, että muistan ajan, jolloin sanoin etten tykkää käyttää minkäänlaisia koruja ja että korut on turhia ja mikä onkaan tilanne nykyään? Tässähän pitää kohta jo ostaa isompi korurasia- ja teline.

P lähtee muuten maanantaina Lapinjärvelle sivarikoulutukseen kolmeksi viikoski, tosin tulee viikonlopuksi aina kotiin, ja mä olen jollain tasolla jopa innoissani! :-D Saan vihdoinkin kokea jopa 15 päivän ajan millaista on asua yksin. Nälkä tulee ainakin, sillä P on meillä se joka kokkaa ja mä oon se, jonka kannattaisi pysyä keittiöstä kaukana ruuanlaittomielessä. Saa nähdä saanko itseäni myöskään ulos tästä huushollista esim. salille, sinnekkin on niin paljon helpompi lähteä, kun joku lähtee mukaan. Tiedän kyllä, että varmaan jo parin päivän jälkeen tulee se tunne, että kaipaa sen toisen läsnäoloa, mutta olen silti ihan positiivisin mielin liikenteessä.

En tosin ihmettelisi yhtään, jos aikaa kuluisi vaan Xboxilla pelatessa... Xbox on mun uusin villitys. Kesällä se oli Sims 3, nyt Xbox. Pelasin jo yhden tosi hyvän pelin läpi ja mietin mitäs helkkaria mä nyt teen, kun se loppui. No aloitin toisen pelin pelaamisen! Eli toisin sanoen en ole viime päivinä muuta tehnytkään kuin möllöttänyt sohvan nurkassa ohjain kädessä kiroten. Tosin ulkona on muutenkin aika pirun kylmä, joten sinne ei ainakaan oikein huvita mennä ellei ole pakko.

Mutta niin, tällaiselta täällä näyttää nykyään! Paljon mukavamman ja kodikkaamman näköistä kuin esimerkiksi kesällä. Mitäs mieltä olette?

1 January 2016

ENSIMMÄINEN VUOSIPÄIVÄ

27.12. oli meidän ensimmäinen vuosipäivä. Siispä sen kunniaksi ajattelin loihtia jonkinlaisen tietopläjäyksen siitä miten tavattiin ja miten homma oikein eteni. Tästä tulee varmaan ihan mieletön romaani. Teitä on sitten varoitettu!

Olen maininnut nimen Petteri tai pelkän P:n varmaan lähes jokaisessa postauksessa viimeisen puolen vuoden aikana. Jossain vaiheessa ajattelin, että se saattaisi jopa ärsyttää jotakuta teistä, kun selitän aina Petteristä jossain yhteydessä ja etenkin, kun käytän jatkuvasti muotoa me. Me tehtiin, käytiin, ostettiin jne. Loppujen lopuksi tajusin, että on turhaa miettiä moista, kun P kuitenkin kuuluu niin tiukasti elämääni ja jaan arjen myötä kaiken hänen kanssaan.

Palataanpa marraskuuhun 2014, jolloin P löysi minut Instagramista. Jep, niin siinä vaan kävi. Hokee toisinaan vieläkin, miten pienestä kaikki oli loppujenlopuksi kiinni. Suurin osa varmaankin tietää, miten Instassa voi nähdä mistä kaikista kuvista ne, joita itse seuraa, tykkäävät. Minulla ja P:llä, jo ennen kuin toisistamme mitään tiesimme, on ollut ainakin yksi yhteinen seuraaja. P oli plärännyt eräänä iltana tätä osiota ja nähnyt minun kuvani vain siksi, että joku sen seuraajista, joka seurasi myös minua, oli tykännyt uudesta kuvastani! Joten hän sitten eksyi sitä kautta profiiliini, tykkäsi muutamasta kuvasta ja taisi jopa rueta samantien seuraamaan.
11297282_930286177033471_592587016_o
Toki huomasin jonkun tykänneen useammasta kuvastani ja menin katsastamaan P:n profiilin. Katselin kuvia ja totesin miehen erittäin komeaksi ja samalla laittelin ystävälleni Ellalle viestin Facebookissa: katso millainen uros alkoi seuraa mua :-D on vieläpä suomalainen :D Samalla, kun hänen kuviaan ensimmäisen kerran tarkastelin, mietin miksköhän tämä 30-vuotias mies tykkää mun kuvista? Tosiaan aluksi luulin, että P on mua huomattavasti vanhempi, mutta hän sitten osoittautuikin minua viisi kuukautta vanhemmaksi, joka vain näyttää huomattavasti ikäistään vanhemmalta. Äitikin kysyi, kun näytin P:stä ekan kerran kuvan, että ootko nyt ihan varma että se on -95? :-D Moni muukin on ollut kieltämättä yllättynyt, kun olen kertonut, ettei tuo mikään ikäloppu olekaan.

Muutaman päivän kuluttua tältä mystiseltä mieheltä oli tullut kommentti yhteen kuvaani, mistä olin tosi otettu. Keskustelimme erittäin lyhyesti kommentein, jonka jälkeen koitti parin päivän hiljaisuus, kunnes Tumblriini, jonka osoite on Ig-profiilissani, oli tullut anonyymi viesti. Viestissä luki: Mun tekis mieli puhua sulle, mutta en tiiä miten tai missä. En ees tiiä mitään susta, oon vaan lumoutunu sun ulkonäöstä. Vastasin, että keskustelua voimme käydä joko Facessa tai WhatsAppissa. Myöhemmin tuli viesti, jossa oli pelkkä puhelinnumero. Aloin oitis tekemään kunnon salapoliisityötä: googletin numeron ja sain sijainniksi Äänekosken. Tiesin P:n etunimen luonnollisesti Instagramista, löysin kuvien kommenttien perusteella hänen kaverin, onnekseni tämän kaverin Ig-profiilissa oli myös sukunimi, menin Facebookiin kyyläämään tätä kaveria, menin tämän kaverin kavereihin ja löysin sieltä P:n, ja sielläpä profiilissa näkyi "Asuu paikkakunnalla Äänekoski". Saatoin ehkä hieman hymähdellä itsekseni.

Oltiin juteltu vasta viikko, kunnes tapasimme ensimmäisen kerran 5.12.. P ilmoitti yhtäkkiä olevansa käymässä Kuopiossa, koska hänen siskonsa perheineen asui siellä. Hän pyysi minut kahville koulun jälkeen (kävin koulua siis Kuopiossa). Olin juuri sillä hetkellä Ellan seurassa, jolle taivastelin vähän väliä: mitä mä nyt teen?? meenkö mä?? mitä sanon sille? minne me voidaan mennä kahville?? Yhtäkkiä en muka tiennyt ainuttakaan Kuopion kahvilaa. Vasta tunnin miettimisen ja pohdiskelun jälkeen uskalsin vastata myöntävästi. Sovittiin tapaaminen ja siellä mä sitten seisoskelin ja odottelin Sokoksen edessä, ja mua jännitti niin järkyttävän paljon, ettei oo muuten ennen jännittänyt.
IMG_3336
Päädyttiin Pressoon kahville ja siellä vierähtikin muutama tunti ja suulaana kaverina P tyypillisesti piti keskustelua koko ajan yllä. Kolmen mielenkiintoisen ja kutkuttavan tunnin jälkeen lähdimme eri suuntiin. Molemmista varmasti huokui semmoinen halaanko hyvästiksi? mitä teen nyt? -fiilis. No, emme halanneet, sanoimme moikat ja tyylin nähdään joskus, mikä kuulosti ihan siltä, että ei tästä tuu mitään, sanonpahan lämpimikseni. Hyppäsin bussiin ja lähdin kotiin kohti Siilinjärveä, hymyilin varmaan koko matkan, vaikka samalla tunsinkin oloni todella typeräksi, sillä pelkäsin antaneeni itsestäni tyhmän kuvan.

Jatkettiin keskustelua normaalisti Wapin välityksellä joka päivä, lähes aamusta iltaan ja ei mennytkään kuin viikko, kun P ilmoitti taas tulevansa Kuopioon heh minkähän ihmeen takia... Toisella tapaamisella menimme syömään, jonka jälkeen käppäilimme todella pitkään ulkona kylmässä!, kun esittelin hänelle vähän pimeää Kuopiota. Silloin alkoi olla jo aika selvää, että tykkäsimme toisistamme, vaikka ujostelua olikin vielä jonkin verran, ainakin minun puolelta.

Kolmannella tapaamisella menimme katsomaan Hobitin, vaikka olimme molemmat jo nähneet sen. Istuttiin karkkipussien kera leffateatterilla pari tuntia ennen leffan alkua ja höpöteltiin kaikesta. Sillä reissulla P vei minut illalla kotiin ja istuimme autossa meidän etupihalla yli tunnin, koska kumpikaan ei halunnut toisen lähtevän. Sanoin välillä, että kymmenen minuutin päästä lähden, mutta kymmenen minuutin päästä sanoin sen aina uudestaan! Kello oli siis 11 illalla. Monen kymmen minuuttisen jälkeen sovimme, että nähdään vielä seuraavana aamuna 45 minuutin ajan, ennen kuin menen kouluun. Tavattiin aamulla tutussa paikassa Sokoksen edessä ja suorastaan juoksin P:n syliin, kun hän näkökenttääni pääsi! Mentiin istuskelemaan tuttuun tapaan Pressoon ja 45 minuutin jälkeen menin huulipunat poskella kouluun haikein mielin, sillä seuraava tapaaminen olikin sitten vasta joulun jälkeen Äänekoskella, missä vierähti neljä päivää. Samalla reissulla päätettiin rueta seurustelemaan. Loput talvesta ja alkukeväästä menikin rampatessa Äänekoskella psykan kirjoja ja pääsykoematskuja mukana raahaten.
IMG_5250
Yhteenmuuttoa alettiin miettiä jo kolmen kuukauden jälkeen vakavasti. Istuttiin autossa Kuhnamon satamassa Äänekoskella ja mietittiin miten siistiä ois asua yhdessä ja siitä se ajatus lähti. P oli kuulemma miettinyt jo kuukautta aiemmin, että mitäs jos muutettais, ilmeisesti kertomatta mulle, koska en muista mitään tuollaista(??) :-D Kämppä löytyi nopeasti ja neljän kuukauden jälkeen sitten muutettiinkin. Päätöstä edisti toki myös se, että molemmat olivat jokatapauksessa suunnitelleet lähtevänsä Jyväskylään, P tatuointihommien ja minä opintojen myötä (vaikken sitten kouluun päässytkään). Emme pelänneet muuttoa, koska silloinhan lopulta pääsi näkemään, että toimiiko juttu, kun on toisen kanssa kellon ympäri. Tiedostimme molemmat, että ollaan vielä ns. alkuhuumassa, ja että se tulee hälvenemään ajan kanssa. Porukatkaan eivät olleet missään vaiheessa muuttoa vastaan, vaan kannustivat, vaikka olivat tavanneet P:n vain pari kertaa.

Meissä on tosi paljon samoja luonteenpiirteitä, mikä on varmaan suurin syy miksi homma toimii niin hyvin. Meillä on samat mielenkiinnon kohteet ja arvot sekä haluamme tulevaisuudelta samoja asioita. Samalla en kuitenkaan aina tajua, eikä tajunnut äitinikään, tai varmaan edes koko suku, miten P edes kiinnostui musta, kun oon niin hiljanen verrattuna siihen. Hän on puhelias, hyvä tutustumaan muihin ja rohkea uusien ihmisten seurassa, itse puolestaan seuraan tilannetta pitkään vain taustalla ja kuuntelen mieluummin kuin puhun. Kaikista huvittavinta on aina se, että jos nähdään vaikka minun vanhempia, niin P kertoo kuulumisia ja juttelee heille enemmän kuin minä :-D Myös yo-juhlissani oli hauskaa seurata, kun P jutteli tyyliin eniten ja meidän sisäänpäin suuntautunut suku kuuntelee vieressä hämmästyneinä. Vaikka P onkin hyvä sosiaalisissa tilanteissa, ollaan me loppujen lopuksi kuitenkin ihan samanlaisia sen suhteen, että tykätään vaan olla omissa oloissamme kotona. Me vaaditaan tosi paljon omaa tilaa ja hyvä esimerkki onkin se, että saatetaan möllöttää viisikin tuntia putkeen koneella jos ei ole mitään menoja/suunnitelmia eri huoneissa sanomatta toisille sanaakaan (yleensä puhutaan vain Facen välityksellä jos puhutaan, koska molemmat kuuntelee musiikkia ts. ei kuule mitään :-D). Jossain vaiheessa syödään/käydään kaupassa ja sitten vetäydytään taas tekemään omia juttuja.

Mikään ei ole koskaan tuntunut niin oikealta, kuin P:n kanssa oleminen. Hän on niin älyttömän kannustava ja ymmärtäväinen sekä todella hauska ja huolehtivainen. Huumorintajut kohtaa liiankin hyvin ja nautimme toistemme seurasta äärimmäisen paljon. Ollaan vuoden aikana hitsauduttu niin hyvin yhteen, etten sitä välillä ymmärrä itsekään. Kuin eläisi itsensä kanssa.
IMG_6738
Ja tässäpä sitä sitten ollaan. Ajattelin, että olisi kiva kirjoittaa pitkien parisuhderakkaustarinoiden vastapainoksi siitä, kun suhteessa onkin edetty suht nopeasti. Kai se on niin, että toisen löytää kun sitä vähiten etsii tai osaa odottaa. Välillä mietin missä olisinkaan nyt, jos P ei olisi juuri sillä hetkellä selannut sitä Instagramia. Varmaan Siilinjärvellä murjottamassa.

Kertokaa ihmeessä miten te tapasitte!