1 February 2016

2011-2015

No niin, vihdoinkin julkaisen tämän pitkään luonnoksissa muhineen postauksen: Minä vuosien varrella, tai "vuosien", koska otan tähän vain muutamat viimeiset vuodet, muuten tästä tulee aivan jäätävä kilometripostaus, jota kukaan ei jaksa lukea, eikä elämä ennen yläastetta ollut kovin jännää. Myöskään kuvat ennen blogi-aikaa eivät olleet kovinkaan järkeviä, joten näin on ehkä selkeämpää. Pistin otsikkoon vielä vuoden 2015, kun tätä vuotta ei olla kuitenkaan eletty kuukautta pidempään.

Sen verran voin sanoa, että viimeiset 6-7 -vuotta ovat olleet melkoista hakemista mm. tyylin suhteen, eli kaikenlaista on tullut koluttua läpi. Kaikilta ajoilta ei ole edes kuvia jäljellä :-( Kuudennella luokalla eli vuosina 2008-2009 innostuin ihan hirveästi kaikesta japaniin liittyvästä: luin mangaa ja katsoin animea, pukeuduin mitä oudoimpiin yhdistelmiin ja yritin jopa saada itseni kuuntelemaan j-poppia- ja rockia, mutta se genre ei koskaan iskenyt :-D Sen sijaan kuuntelin Whitesnakea, Deep Purplea, Rainbowta, Led Zeppeliniä, Mötley Crüeta jne... Seitsemännellä luokalla tuli tämä kuuluisia emo-vaihe. En kuunnellut mitään screamoa tms. vaan pyrin pukeutumaan tyylin mukaisesti, tupeerasin hiuksia ja rajasin silmät mustalla kajaalilla jne. Irc-galleria ja ii2 oli kovia juttuja! Muistan, kun tein ii2:seen salaa tunnukset, koska äiti ei antanut. Kasilla olin tosi tavallinen, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Rupesin käyttämään päivittäin piilareita lasien sijaan ja menin muutenkin massan mukana, ja silloin legginsit, pidempi toppi ja neule tai huppari, olivat "muotia" teinien keskuudessa.
mie ja hansku 008 20.10
Syksy 2011, eli ysiluokka oli juuri alkanut. Näihin aikoihin aloitin blogin kirjoittamisen (tarkalleen ottaen 20.8.), ja nämä taitaakin olla niitä ensimmäisiä asukuvia, en tosin vaan muista yhtään julkaisinko näitä. Olin kesällä napsaissut hiukset lyhyiksi (samaan pituusluokkaan kuin mitä leikkuutin kolmisen kuukautta sitten) ja ainakin puolet hiuksista on omaa väriä. Näytän aika tylsältä, kun en osannut oikein meikatakkaan.

Mulla oli tuolloin ihan järkyttävä kriisi kropan suhteen. Kenelläpä ei olisi jossain vaiheessa elämää. Laskin kaloreita, otin mitat ja kävin vaa'alla joka aamu. Jos en syönyt aamupalaa, oli se mieletön saavutus. Mitä vähemmällä ruualla selvisi päivän ajan, oli sekin saavutus! Päässä pyöri hirveästi synkkiä asioita. Koin olleeni epäonnistunut ihmisenä, koska olin mielestäni mm. lihava miksi???, epäsosiaalinen jolla ei ole suurta kaveripiiriä ja tylsä. Ihan naurettavia ajatuksia siis... Samaan aikaan mua jollain tasolla jopa huvittaa ajatella noita aikoja, koska kropan miettiminen on ollut niin hysteeristä, mutta samaan aikaan tietenkin surettaa, että on pitänyt sillä tavalla mennä pelleilemään, vaikkei se onneksi johtanutkaan mihinkään vakavempaan. Ei vaan millään voinut hyväksyä sitä, että kasvaa.
2012-03-08 piia&hanna
Vuoden 2012 alkua, helmikuuta olettaisin. Löysin sellaisen asian kuin huulipuna. Ensimmäisen huulipunani sain mummolta. En ymmärtänyt sävyistä mitään, en käyttänyt huultenrajauskyniä ja käytin huulipunaa lähes kaikkeen yhdistettynä, koska se näytti kivalta, sen kummemmin miettimättä. Muistan, kun joskus äidin kanssa kaupassa käydessäni hän sanoi, että "miehet vaan kattelee sua, kun sulla on tuota huulipunaa!" :-D Näihin aikoihin lopetin jalkapallon harrastamisen kuuden vuoden potkimisen jälkeen.
2012-04-02 kuvia
Myöhemmin saman vuoden maaliskuussa heittäydyin rohkeaksi ja pistin silloisen ystäväni ajamaan mulle sivukaljun. Välillä pidin sitä ihan kaljuna ja välillä siilinä. Se oli kyllä yksi parhaimmista päätöksistäni, koska hiukset tuntui heti tosi omilta ja samalla tunsin pientä ylpeyttä ollessani omaperäisemmän näköinen. Myös tyyli alkoi vähän muuttua uusien hiusten myötä, vaikkei kovinkaan radikaalisesti. Löysin oman tyylini hetkeksi. Alla olevat kuvat on otettu kesällä 2012.
IMG_5499hanna 9.6
reettajahane 038
piia ja hanna
Syyskuu 2012, aloitin lukion Kuopion Lyseossa ja aloin kulkea entistä synkemmissä vesissä. Olin ollut jo yläasteella enemmän tai vähemmän masentunut ja kärsinyt uniongelmista sekä ahdistuksesta ja kaikki sitten vain kulminoitui siihen, kun aloitin lukion josta en tuntenut ketään. Muistan, kun istuin kerran englannin tunnilla ja pidättelin itkua koko tunnin ja mietin, että en kestä tätä olotilaa enää, joten menin terveydenhoitajalle ulisemaan ja sain apua. Pikkuhiljaa ympärille alkoi kuitenkin muodostua pieni porukka, jossa mentiin koko lukio läpi.

En muuten tiedä yhtään mikä tuo hiusväri on tuossa toisessa kuvassa... Halusin siis punaiset/kuparin väriset hiukset, mutta mikähän lie epäonnistuminen oli tuokin :-D
kuvailua ft. Tessa 1.12
SAKARIN RIPPIJUHLAT 2013Näistä parista kollaasista vasen kuva on joulukuulta 2012 ja toinen kesäkuulta 2013. Puoli vuotta ja yli viisi kiloa, joiden eteen en tehnyt yhtään mitään (ignooratkaa ilmeeni ekassa kuvassa). Aloitin lääkityksen ja terapian joulukuussa. Rupesin myös seurustelemaan ensimmäistä kertaa ikinä niihin aikoihin, juttu kesti nimenomaan tuon puoli vuotta. En ole aiemmin edes kertonut erosta tai muusta siihen liittyvästä mitään, koska en ole viitsinyt, sillä kyseinen henkilö oli samassa lukiossa ja ajattelin saavani vain lisää paskaa niskaan, jos asioista missään millään tavalla mainitsen, mutta nykyään mua ei jaksa kiinnostaa kuka tätä lukee ja mitä kyseisestä asiasta ajattelee.

Tämä puoli vuotta oli kieltämättä elämäni hirveintä aikaa. Olin kiltti tytöntyllerö huonolla itsetunnolla varustettuna, jota oli helppo vetää kuin pässiä narussa. Henkistä väkivaltaa esiintyi paljon ja vähintään kerran viikossa sai sen puolen vuoden aikana tapella mitä naurettavimmista asioista. Haukuttiin, uhkailtiin, manipuloitiin, peloteltiin ja syytettiin kaikesta. Hän sai puhua minulle rumasti, mutta minä en hänelle. Tiesin asioiden olevan huonosti, mutten uskottelin itselleni, että asiat muuttuvat paremmaksi. En nähnyt edes kavereita. Onneksi sain lopulta tehtyä pisteen koko touhulle, siihenkään tuskin olisin pystynyt ilman porukoiden ja ystävän tukea. Jälkikäteen on ollut helppo järkeillä, mistä laihtuminen johtui, kun painoa alkoi kummasti tulla pikkuhiljaa takaisin suhteen loputtua. 

Alla on havainnollistavaa kuvamateriaalia kuparin värisistä hiuksistani kyseisen puolen vuoden aikana. Silloin en edes meikannut kevyttä meikkivoidetta ja ripsaria enempää.
Downloads
Kesä 2013. Rupesin käymään taas salilla, ruokahalu palasi ja elämä alkoi olla pikkuhiljaa valoisampaa, vaikka ongelmia nukkumisen kanssa oli vieläkin ja näin jonkin verran painajaisia. Kävin kampaajalla värjäämässä kulahtaneen punaisen hiuksistani pois ja olin taas blondi. Näytin semmoiselta viattomalta naapurintytöltä :-D Alla olevat kuvat myös samaiselta kesältä.
tallennetut2mökillä 2013
Joulu
IMG_6215 Loppuvuosi 2013. Lukion toinen vuosi oli ihan järkyttävää pukeutumisen suhteen!! :-D Joku ihmeen siirtymäriitti tai jotain. Huulipuna löysi tiensä takaisin huuliini, otin smileyn ja loput onkin tiivistettynä seuraaviin kuviin. Ihailin goottityyliä, joten hain sieltä juttuja omaan pukeutumiseeni ja voi ristus, voin kyllä ihan käsi sydämmellä sanoa näyttäneeni välillä aivan kamalalta. Nuo meikkaustaidotkin, huhhuh. Ei ihme ettei kukaan pyytänyt vanhojentanssipariksi... :-D Käytin tuota kaulapantaa melkein jokaisen asun kanssa! Kuulostaapa sana kaulapanta pornolta. Näin jälkikäteen on helppo ymmärtää miksi äiti joskus ohimennen kysäisi, että onko mun ihan pakko käyttää tuota kaulapantaa koulussa... :-D Rupesin kuuntelemaan enemmän black metallia ja Dimmu Borgir oli kuin uskonto. Loppuvuodesta tutustuin ystävääni Ellaan ja meistä tuli parhaat kaverit.
IMG_5931
5.12 IMG_5947IMG_8684
Kesä 2014. Talvella luovuin piilareista ja palasin silmälaseihin. Tämä kyseinen vuosi oli yksi elämäni parhaimmista. Mulla oli ystävä, jota kiinnosti samat asiat ja oltiin samalla aaltopituudella. Täysi-ikäisyys ja ajokortti oli saavutettu, joten kesä meni lähinnä pussikaljaillessa pitkin öistä Siilinjärveä. Koluttiin kolmet festarit läpi ja rässimusiikki oli vienyt mennessään. Ollaan Ellan kanssa ties kuinka monella Lost Societyn keikkavideolla moshaamassa eturivissä, ettei mitään järkeä :-D Mutta siitä olin aina unelmoinut: festarikesästä ja siitä tietynlaisesta vapaudentunteesta, kun ei ollut enää sitä "velvollisuutta" kertoa vanhemmille missä on menossa.

Välillä jopa kaipaan tuota pörröistä kuontaloa!
IMG_851224.8
Samaisena kesänä vedin pinkin värin päähän (sävytteellä) ja alkusyksystä Ella leikkasi mulle otsiksen. Otin nenäkorun ja myöhemmin myös septumin. Alla olevat kuvat on otettu syyskuussa 2014, jolloin olin jo vaihtanut värin punaiseen.

En kyllä kestä miten pitkä ja massiivisen näköinen tuo otsis on! :-D Aivan kauhea. Otsiksen myötä tunsin oloni jollain tavalla tyttömäisemmäksi, joten käytin paljon hameita. Tuo kaulapanta on tuossa kuvassa varmaan viimeisiä kertojaan kaulassa :-D Onneksi... Ylppärit stressasi, mutta samalla koulussa oli mukavan rentoa, koska kursseja oli jäljellä niin vähän. Samalla oli helpottavaa tietää, että pian tämäkin uurastus loppuu!
tallennetut
En tiedä itsekään miksi "polvisukkani" ovat jääneet huomattavasti polvien alle.
IMG_0185
kännykuvat -15
Näiden kuvien aikaan olin jo P:n kanssa yhdessä. Pari ekaa kuvaa on tammikuulta 2015, huomaa että nuo on räpsäisty H&M:n pukukopissa :-D Mun piti aina perjantaisin koulun jälkeen odotella jonkin aikaa Äänekoskelle/Jyväskylään lähtevää bussia, joten tapoin aikaa sovittelemalla rättejä. Viimeinen kuva on maaliskuulta. Noihin aikoihin ei tullut otettua juuri ollenkaan kuvia kameralla, kun blogi oli tauolla.

Kevät oli onnellista aikaa parista ylppäristä ja pääsykokeista huolimatta. Arvatkaa vaan oliko meikäläisellä suurta intoa lukea kumpaankaan koitokseen aina Äänekoskella vieraillessani.. No ei todellakaan ollut. Mutta toisaalta en usko, että olisin saanut luettua kotona yhtään sen paremmin. Jos vain olisi kiinnostanut, niin olisin lukenut mielelläni varmaan vaikka katuojassa.
kotona
Nämä kuvat on viime kesältä. Jossain vaiheessa havahduin siihen, miten pitkät hiukset mulla oikeesti on :-D Mulla oli kuitenkin sellainen viharakkaus-suhde niihin: pidin pituudesta ja siitä miten ne aika ajoin näyttivät hyvin massiivisilta ja mahtavilta, mutta samaan aikaan vihasin sitä, miten järkyttävässä kunnossa ne oli. Latvat katkeili eikä hiusväri meinannut enää kunnolla tarttua niihin, joten leikkaaminen oli vihoviimeinen keino. Onneksi mun hiukset kasvaa suht nopeasti, joten saas nähdä millaisissa pituuksissa sitä ollaan vuoden kuluttua, ellen sitten viihdy näissä lyhyissä pidempään.

Alla on sitten nykytilanne! Koen löytäneeni ainakin toistaiseksi oman tyylini. Suosin varmaan koko loppuelämäni lähinnä tummia värejä, mutta arvostan ja uskallan pukeutua myös muihinkin väreihin. Bändipaidat eivät ole enää henkireikä ja olen löytänyt itsestäni pientä boheemisuutta. Osaan jopa meikata vähän paremmin... :-D

Pidän kropastani ja hyväksyn sen sellaisena kuin se on. Mua ei rehellisesti sanoen edes hirveästi haittaisi, jos lihoisin vähän. Musta on itsestänikin välillä outoa huomata miten pieni mä loppujenlopuksi olen. Omilleen muuton jälkeen olen laihtunut (kiloissa vain muutaman) vai pitäisikö sanoa ennemmin, että pienentynyt tai kiinteytynyt, jonkin verran. Osasyy lienee se, ettei täällä luonnollisesti ole kaapit pullollaan jotain naposteltavaa. Hyötyliikuntaa tulee harrastettua paljon enemmän kuin kotona asuessani, koska joka paikkaan pitää joko kävellä tai pyöräillä. Yksi syy on varmasti myös se, kun lopetin pillerit kesäkuussa, jonka jälkeen kropasta lähti se semmoinen "turvotus" pois.

Olen onnellinen, vaikka samaan aikaan olen kamalan kyllästynyt kaikkeen, sillä elän tätä suoraan sanoen vituttavaa välivaihetta, jota välivuodeksi kutsutaan. Kirjoittelen kenties siitäkin aiheesta lisää myöhemmin. Muuten ei valittamista! On ihanaa asua yhdessä henkilön kanssa, jolle voi jakaa kaiken ja on myös ihanaa, että on koti, jonne voi halutessaan palata.
kuvia luurista34
IMG_7075
Vuodet ne vaan vierii ja ulkonäkö on muuttunut paljon, samoin ajatukset ja käsitys itsestä, mikä on mahtavaa huomata etenkin silloin, kun lukee vanhoja päiväkirjoja. Mä olen kirjoittanut päiväkirjaa nyt lähes 12 vuotta, nykyään tosin vähän harvemmin kuin esimerkiksi teininä, jolloin tuli raivottua monta sivua siitä miten joku poika ei vastannut viestiisi tai kun äiti ei antanut lähteä yksin 15 kesäisenä festareille Helsinkiin tai kun olin "lihonut" 700 grammaa. Kaikkea sitä. Vois joskus tehdä pelkän postauksen siitä mitä kaikkea tyhmää ja hassua on tullut kirjoiteltua ja pohdittua :-D

Tässäpä tämä, toivottavasti ei ollut liian uuvuttava postaus. Ken tietää miltä näytän vuoden kuluttua!

8 comments:

  1. Oot kyllä nii rohkee ja huippu tyttönen! <3

    Vituttava välivuosi kyllä kuvaa tätä niin hyvin, turhauttaa kun pitäs opiskella paljon sitä varten että pääsee opiskelemaan vielä lisää, revippä tässä motivaatioo :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! <3

      No jep, tää on ihan jotain järkyttävää :-DDD ehkä olisin eri mieltä jos olisin vaikka ulkomailla tai jotain, mutta kun ei! :-D

      Delete
  2. Ihana kun oot jakanut vuosien varrelta kuvien lisäks henkilökohtasempiakin ajatuksia! Paljon oot kyllä muuttunut, mut aina oot ollu tosi kaunis. Tajuttoman söpöt noi pisamat jotka joissain lähikuvissa näkyy! ❤️

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kiitos paljon sinulle! :) <3

      Delete
  3. Siis herranjestas! Tuo sun blondit hiukset ja vähän rockimpi tyyli näyttää ihan samalta kuin minä ite ysiluokalla :DD Verkkosukkikset, revityt farkut ja punainen huulipuna oli kyllä sellaset pakolliset jutut että huhhuh. Oot kyllä upea!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hahhah no ne oli kyllä! :-D Kiitos paljon <3

      Delete
  4. Hanna... Mää en tienny yhtään että sulla on ollu näin paljon taakkaa kannettavana :( toisaalta jotkut asiat kuulostaa hirveen tutuilta, mulla oli pahimmat ajat ehkä yläasteen lopulla. Onneksi sää oot saanu apua ja varsinkin nykyään vaikutat hyvin voivalta ja niin onnelliselta! Muista että aina saa tulla tänne sillan toiselle puolelle käymään ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Noo ne on ollutta ja mennyttä, onneksi. :-) Onnellinen mää olenkin! Ja hyvin on mennyt jo pitkään ;-)

      Kyllä mä muistan! Ihana olet <3

      Delete