29 March 2016

REHUJA JA KAIKKEA

IMG_8166
IMG_8172IMG_8179
IMG_8203 IMG_8159
Saatiin roinat Siilistä tänne Jykylään tuossa sunnuntaina ja koettelemuksien ja mustelmien kautta häkkivarastoon. Tuolla yhdessä kuvassa on siis juurikin se peili - kaikkine ällöine sormenjälkineen - josta mainitsin edellisessä postauksessa. Ihan hieno, vaikka itse sanonkin. Sovittiin jo vähän äidin kanssa, jos se tulisi tänne tekemään meidän kanssa loppusiivousta (eli toisin sanoen meidän pitää siivota jo ennen kuin äiti pamahtaa tänne, ettei se saa traumoja pelkästä järkytyksestä.... heh, ei oo nimittäin pikkutarkka siivousinto periytynyt).

Huomasitte varmaankin kuvissa tuon valkoisen kuvausalustan, joka sattuu olemaan mun uusi nörttäyspöytä, VIHDOINKIN! Ei tarvii istua enää ikinä sohvalla tämän läppärin kanssa, joka muuten toimii nyt! Pöytä on tosin tällä hetkellä keskellä olkkaria, kun ei se luonnollisesti muuallekaan mahdu. Tämä on tämmöinen perus Ikean työpöytä, ilmeisesti mallia Micke, nyt kun nopeasti asian tarkistin, ja löytyi (taas) Torilta parillakympillä... Oltiin juuri siellä Äänekoskella syömässä, kun P tuttuun tapaan *KRHMHMM* selasi Toria ja teki tämän maagisen löydön. Nykyään se ei muuta tekkään kuin plärää sitä päivät pitkät ja näyttää mulle et eikö oiski hienot! Tän mä haluaisin! Kato Hanna tätä!! Ja sanotaan, että naiset ovat sisustushulluja. No, eipä sillä että haittaisi.

Täytän huomenna pyöreitä ja sain äsken sen kunniaksi tulppaanit kouraan. En juhlista synttäreitäni tänäkään vuonna sen kummemmin. Musta tuntuu, että niitä on juhlistettu jollain "kunnollisella" (noh, luokittele kunnollinen) tavalla joskus 15-vuotiaana, siis että on ollut kavereita vieraina ja sipsiä ja karkkia ja limppareista tehtyä boolia ja huudatettu jotain Akonin Sexy Bitchiä. Jotenkin hullua ajatella, että vielä samanlainen pätkä vuosia, niin täytän 40 ja ties minne on elämä siihen mennessä vienyt. Vähän jopa kauhistuttava ajatus, joten olen ihan tyytyväinen, että olen vasta näin nuori. Siispä hyvää synttäriä mä.

25 March 2016

JKL-KPO-SIILI-KPO-SIILI-KPO-SIILI-JKL

hannan kuvia 001
Noustiin tuossa tiistai-iltapäivänä Kuopion bussiin, suuntana pikavisiitti Siilinjärvelle mun porukoille. Juhlistettiin sekä minun että mummoni synttäreitä meillä, käytiin P:n siskon luona leikkimässä pienen taaperon kanssa sekä rampattiin, nimenomaan rampattiin, Kuopiossa.

P oli mennyt keskiviikkoaamuna siskonsa poppoon mukana Kuopioon ja minä hurjastelin autolla myöhemmin perässä. Sillä aikaa kun yritin löytää autolle parkkpaikkaa, laittoi P viestiä että "Tuu äkkiä tänne tämmöseen Rihma-liikkeeseen!" Nimi ei alkuun sanonut mitään, mutta olin käynyt siellä kerran joskus lukioaikoina ja ollut vähän "nääääh" ja "yhh" ja "äkkiä pois", mutta nyt olinkin ihan päinvastaisella mielellä... Se on siis vähän semmoinen kirpparimainen liike, siellä myydään lähinnä antiikkia sun muuta vanhaa roipetta (= taivas).

Sieltä sitten löytyikin reilulla satasella mukava tuoli, peili, "peilipöytä" (en osaa selittää, näätte ehkä joskus kuvaa) sekä semmoinen kaappihyllytsydeemi, jossa on vitriiniä ja hyllyä... Maksoi hämmentävän vähän. Tultiin sillä reissulla loppujen lopuksi siihen tulokseen, ettei me voidakaan niitä ostaa, eli lähdettiin tyhjin käsin.
hannan kuvia 005
Päivän mittaan suunnitelmat kuitenkin muuttui ja saatiin järkkäiltyä roinien kuljetukset Jykylään, joten lähdettiin tänä aamuna niitä ostamaan. Tarkoitus oli sen jälkeen lähteä käymään vielä Matkuksessa ja syömässä, mutta kaupanteon jälkeen pitikin lähteä ajamaan takaisin Siilinjärvelle, kun nämä liikkeen kotiinkuljettajat sanoivat tuovansa kamat meille 11:30. Minulla meni tyypillisesti (ja lapsellisesti) hermot, kun en päässytkään syömään ":D", joten päätin osoittaa hieman mieltä. Olen välillä suorastaan naurettava.

Kamat tuotiin ja nyt ne toistaiseksi lojuu Siilinjärvellä autotallissa, saadaan ne toivottavasti maanantaina tänne. Koska porukoiden jääkaapissa ei ollut ruokaa, päätettiin vielä lähteä takaisin Kuopioon, ihan vaan syömään (ah, kiinalaista). Hirveetä ramppaamista.
hannan kuvia 002hannan kuvia 010
hannan kuvia 009Tein muuten kirpparilta ihan uskomattoman löydön: aidot Levikset kolmella eurolla. Oon just tommosia ettiny kaikkialta kuvitteellisten kissojen ja koirien kanssa ja sitten ne yhtäkkiä roikkuikin siinä naaman edessä. Malli on muuten ok, mutta lahkeet on sellaiset "boyfriendimaiset", eli en tiedä annanko olla niin vai kävisinkö kavennuttamassa tai jotain. Ihan älytöntä joka tapauksessa.

Eilen myös mätettiin kakkua poskeen ja lipitettiin teet ja kahvit minun ja mummoni kunniaksi. Täytän tosin vasta ensi viikolla. Kakun koristelu jäi minulle ja siitä tuli juurikin niin naurettavan näköinen, mitä parikymppiseltä voi odottaa. Kakut jäi kuitenkin minulta nauttimatta, kun oli niin ällöttävä olo sillä hetkellä. Sääli sinänsä, koska nyt tekisin mitä vaan, että saisin jotain hyvää... :(
hannan kuvia 011hannan kuvia 020K 001
Rakas siskoseni, jos luet tätä; anteeksi, kun julkaisen tämän.
hannan kuvia 012hannan kuvia 015
Äiti ilmeisesti oletti, ettei me tajuta mikä on maitoa. No, ihan hyvin ajateltu, koska en olisi varmaan tajunnutkaan, heh. Olen liian tottunut siihen siniseen purkkiin.
hannan kuvia 017hannan kuvia 016
Isä puolestaan oletti, ettei se nää mua enää ennen kotiinlähtöä, kun se tulee töistä, joten jätti synttäritoivotukset pöydälle. Se ei myöskään tunnu huomaavan niitä post-it -lappuja kaapissa, jotka on näiden nenäliinojen vieressä(??)
hannan kuvia 004
Tyylitajuisen Hannan tyylikkäät sukat iskevät jälleen.
hannan kuvia 003
Käytiin Canton Hinissä syömässä, oli tuttuun tapaan aika taivaallista sapuskaa. Meidän takana istui vanha pariskunta, hienoissa ja siisteissä vaatteissaan, olivat selvästi panostaneet treffeihinsä. En tiedä mikä muhun taas vaihteeksi iski, mutta mun piti rehellisesti sanoen pidätellä kyyneleitä, kun huomasin, että sillä papalla oli kaljun päälle siististi ja huolellisesti kammatut hiukset. Se oli niin hellyyttävän näköistä, että mulla tuli ihan tippa linssiin. Miksi??? Ota näistä tuntemuksista taas selvää. Välillä on suoraan sanoen aika raskasta olla tämmöinen herkkis.

Savossa tuntui olevan niin paljon kaikkea tekemistä ja sosialisointia, että olin joka ilta ihan rättiväsynyt, kuten myös nyt, vaikkei tehtykään mitään fyysisesti rankkaa. Pelkästään se, että lörpötti ja sosialisoi pari päivää putkeen oli erittäin väsyttävää. Huomenna suunnataan puolestaan Äänekoskelle P:n porukoille syömään, huh. Siispä olen oikein mielelläni koko viikonlopun perse sohvan syövereissä ja katse kiinni Simsissä, enkä sano sanaakaan!

Tällaistapa tällä kertaa, hyvää Pääsiäistä!

19 March 2016

TILPEHÖÖRIÄ

hannankuviaa 003
Matto. Katsokaa miten kaunis. Kaksi tällaista mattoa, joista toinen on kapeampi, löytyivät Torilta. Nyt ne koristavat sekä eteistä että keittiötä. Hiukan vaati totuttelemista vaalean värin takia, mutta nyt silmä lepää. Torilta löytyi tulevaan kämppään myös uudet (ruokailu)tuolit ja pöytä! Milloin me voidaan jo rueta pakkaamaan? En jaksa odotella...
hannankuviaa 012
Kävin pari päivää sitten ensimmäistä kertaa pienessä Tilpehöri -liikkeessä, minne olisin rehellisesti sanoen voinut jäädä asumaan, tai vähintään olisin voinut haalia kaiken sen tilpehöörin mukanani kotiin. Siellä oli kaikkea kivaa vanhaa kräsää koruista tauluihin ja astioista kynttilänjalkoihin. Kuvassa oleva kaulakoru pisti oitis silmään ja on kieltämättä yksi hienoimmista kaulankoristajista, joita olen omistanut.
hannankuviaa 008
Koska mun kone ei vieläkään toimi, olen räpeltänyt vain tablettia. Välillä olen toki käväissyt P:n koneella tekemässä jonkun postauksen. Jännä, että ei edes turhauta. Kone on siivottu nyt muutaman kerran ja on palautettu tehdasasetukset ja kaikki, muttei pelitä vieläkään. Jäljellä on vielä yksi oljenkorsi ja jos se ei auta niin kone lentää pihalle hankeen... Elintärkeä vinkki: älkää ostako halpoja HP:n koneita.

Elintärkeä vinkki numero 2: älä lähde minnekkään saati tee mitään nälkäisenä. Itseltä tuppaa unohtumaan tämä karu fakta vieläkin, vaikka olen koko ikäni ollut juuri se tuittupää jolta ei onnistu mikään, jos on vähänkään nälkä. Lähdin muutama päivä sitten lätkimään kotoa kohti kirjastoa tuttuun tapaan pänttäysmielessä, mutta kappas kummaa mulle tulee nälkä vasta matkalla(?!) Ei siitä lukemisestakaan oikein mitään loppujen lopuksi tullut, kun en jaksanut keskittyä mihinkään ja aihealuekin oli tällä kertaa kuolettavan tylsä. Tulin siihen lopputulokseen, että on ehkä sittenkin helpompi lukea kotona, kun voi syödä milloin haluaa eikä tarvitse kärvistellä vessahädässä sen yllättäessä. Vielä noin kaksi kuukautta ensimmäisiin pääsykokeisiin! Huh.
hannankuviaa 004hannankuviaa 005hannankuviaa 009
Nämä taulut on myös aikaisemmin mainitsemastani Tilpehöristä, ihan pirun hienoja, en kestä. Oikeanpuoleinen taulu lähti mukaan lähinnä itse kuvan takia, eikä niinkään kehyksien, siihen siis pitäisi hommata uudet. Näinä hetkinä sitä väkisinkin miettii millaista meininki olisi, jos meillä olisi ihan eri maut sisustuksen suhteen... P sanoi ettei se varmaan edes olisi mun kanssa, jos haalisin seinille pelkkiä sisustustekstitarroja tai muuten vain jotain hänen mieltymyksistään radikaalisti poikkeavia juttuja.

Tänään on muuten Earth Hour! Muistakaa sammuttaa valot... Kivaa viikonloppua!

14 March 2016

VIIME PÄIVINÄ PISTE PISTE PISTE

IMG_7753
Olen lukenut samaan aikaan neljää eri kirjaa, joista eniten mukaansa temmannut on tämä kauniskantinen yksilö Pojallani on seksielämä ja minä luen äidilleni punahilkkaa.
IMG_7750
Olen ollut kerrospukeutumisen mestari.
IMG_7755
Olen syönyt uskomattoman hyvää kanasalaattia.
hannan 003
Käytin ensimmäistä kertaa tänä vuonna maksihametta. Kävin levymessuilla hipelöimässä vinyylejä, mutta kaikki oli liian kalliita. P rikkoi meidän ison kynttilänjalan. 
IMG_7758
Huomasin miten epäsymmetriset kasvoni todellisuudessa ovatkaan. Makasin selälläni sängyssä tunnin kuunnellen musiikkia kuten tein aina kotikotona asuessani; en tiedä miksen ole tehnyt sitä täällä. Niin pitäisi tehdä useammin.
hannan 0042016-03-09 07.49.21 1
Tänään kävin kirjastolla lukemassa ja tuijotin tunnin pelkkää pöydännurkkaa miettien millaisen runon suoltaisin paperille. Meidän keittiössä on liian iso keittiönpöytä tulevaa kämppää varten. Siellä ei myöskään ole tuoleja. Tällä hetkellä sekasorrossa eläminen ei haittaa yhtään, suorastaan nautin siitä.
2016-03-11 03.38.11 1
Perjantaina käytiin Taiteen edistämiskeskuksen järjestämässä Rahoitusta rohkeille -seminaarissa Veturitalleilla. Vaikka perslihakset olivatkin koetuksella, oli aiheet silti mielenkiintoisia. Tuli juuri sellainen "voisin oikeasti tehdä mitä vaan tässä mitättömässä elämässäni!" -olo.
IMG_7764
Olen ommellut omin pienin kätösin aiemmin farkkutakissani olleen selkämerkin nahkaiseen takkiin, eli kyllä nyt kelpaa. Ei mennyt kertaakaan edes hermot, vaikka nahkatakkiin ompeleminen aiheuttaa yleensä pikemminkin verisuonien katkeamista.
IMG_7760
Pitsaviikonloppua ei saa unohtaa. Ostin myös viidellä eurolla kolme levyä suklaata, jotka huitaistiin (onneksi joku muukin on syömässä niitä....) naamariin miltei samantien. Olen ruennut juomaan teetä myös aamuisin. Ostin vauvojen talkkia, ettei kuontaloni näyttäisi aina niin järkyttävältä.

Nyt menen peiton alle piiloon maailmaa.

8 March 2016

MUN ELÄMÄ ON PELKKÄÄ TEETÄ, LETTUA, RISTIKKOA JA MIESTÄ

IMG_7704IMG_7720IMG_7696
IMG_7729IMG_7742
Hah, kuulostipa otsikko jotenkin karulta, mutta näinhän sen on. Otsikosta puuttuu vielä pääsykoekirja. Täällä me vaan lipitetään teetä ja mässytetään lettua illat pitkät ei oikeasti samalla kun lopetettiin salijäsenyydet (tosin vielä on pari kuukautta aikaa käydä, koska irtisanomisaika). Kesäkunto täältä tullaan jne.

Toisaalta! Mua ei haittaa yhtään! Ensimmäistä kertaa vähään aikaan mua ei haittaa se, miten yksinkertaista ja suoraan sanoen jopa tylsää elämä tällä hetkellä on *koputtaa puuta* ensi viikolla olen ehkä taas eri mieltä. Kokeisiin lukeminen tuntuu kivalta, koska aihe on mieleinen vaikkakin tosi teoreettinen ja välillä tuntuu ettei muistiin jää yhtikäs mitään. Suomi on välillä tosi outo kieli.. ja oudommaksi taitaa vaan mennä. Oon myös innostunut lukemaan kirjoja ihan uudella tavalla. Onko mulla kevättä rinnassa, vaikka ulkona on pääosin päivästä toiseen harmaata? Alanko viimeinkin herätä horroksesta? Ehkä ryhdyn vihdoinkin toteuttamaan itseäni enemmän, ehkä talven pimeys oikeasti vaikuttaa muhun niin paljon, että kaikki on synkkää eikä mikään kiinnosta.

Ehkä tähän vaikuttaa hiukan myös se, että me tosiaan päästään muuttamaan huhtikuun lopulla (tai heti toukokuun alusta)! Siis oon niin iloinen ettei mitään järkeä :-D Tää on vielä tosi hämmentävää, koska me mentiin alunperin kattomaan sitä kämppää ihan huvin vuoksi, sillä oltiin koko ajan tietoisia siitä, että me ei voida muuttaa määräaikaisen sopimuksen takia ennen 1.5. ja tässä kyseisessä kämpässä toivottu muuttopäivä olisi ollut 1.4. Vuokranantaja oli kuitenkin sitä mieltä, että asiat on järjesteltävissä ja halusi kaikista ehdokkaista meidät vuokralaisiksi. Vähän jopa ärsyttää olla täällä vielä pari kuukautta, en nimittäin millään malttaisi odottaa.
IMG_7740IMG_7747
Jospa kertoisin siitä tulevasta huushollista jotain... Ajattelin jättää sen tuonnemmaksi, mutten nyt mitenkään voi olla kertomatta, siispä anteeksi hehkutukseni. Kyseessä on 62 neliöinen (eli 14m2 isompi kuin tämä) rempattu kaksio 50-luvulla rakennetusta talosta, eli siellä on kaikki ne kauan haikailemani puulattiat, leveät ikkunalaudat ja tavallista korkeampi katto sekä pieni parveke! Päästiin jopa toiseen kerrokseen, voin nimittäin käsi sydämellä kertoa miten tympäisevää on asua maantasalla... 

Verrattuna tähän asuntoon siellä ei ole saunaa eikä paikkaa pesukoneelle, mutta ne on tässä mittakaavassa niin pieniä asioita, ettei ainakaan mua haittaa yhtään. Kaikista kivointa on se tuleva tilan määrä. 48 neliötä alkaa jossain vaiheessa tuntua jotenkin tosi ahtaalta ja "ahdistavalta" kahdelle eläjälle. Nykyinen asunto on kuin yksiö toisen huoneen kanssa, koska olkkari on vain ns. jatketta keittiölle, mutta tuolla kaikki on erillisissä huoneissa. Täältä on ihan kiva päästä pois senkin takia, että tänne on tässä talven aikana muodostunut kauhea alipaine, eli oven auki saamisessa on kyse urheilusuorituksesta ja korvat on lukossa sekä pää kipeä. Ilma on muutenkin tosi huonoa täällä.

Ai niin, tänäänhän on Naistenpäivä. Itselleni päivä ei oikeastaan edes merkkaa mitään, mutta jätin silti vähän tekosyyn varjolla lukematta ja heräämättä heti kahdeksalta, HEH. Tänään olen yrittänyt päästä sisälle House of Cards -sarjaan, onko joku katsonut sitä? Aurinkokin näyttäytyi, joten käytiin käppäilemässä ja kasvoille ilmestyi heti vähän pisamia, mikä on kevään ehdoton merkki. Päätin aikaisemmin talvella, että yritän jättää meikkivoiteen kesäksi pois, että pisamat pääsisivät ihan kunnolla oikeuksiinsa, saas nähdä onnistunko.

Näihin löpinöihin jätän tämän postauksen tällä kertaa!

7 March 2016

NÄMÄ ASIAT HALUAN TEHDÄ ENNEN KUIN TÄYTÄN 18

Siis ihan oikeesti ihmiset, arvatkaa mitä. Mulla on joskus tapana selailla ihan huvin vuoksi vanhoja päiväkirjoja läpi ja tällä kertaa löysin yhden kätköistä paperilappusen, johon olen listannut asioita, jotka haluan tehdä ennen kuin täytän 18. Lista on laadittu 22.8.2010, eli olin tuolloin 14-vuotias. Vaikka olenkin nyt 18 vuoden paremmalla puolella, niin käydään tätä listaa nyt ihan urakalla läpi ja ennen kaikkea myötähäpeilkää kanssani.
9292458308_cd9d60d50f_c Tässä viattoman näköinen, 14-kesäinen Hanna härskeine ajatuksineen.

1. Vedä kunnon lärvit
No niin, loistava aloitus. Haaveilin paljon kaiken maailman rajuista kotibileistä, joissa pelataan pullonpyöritystä ja pussaillaan poikien kanssa ja juodaan vapaudentunnetta kurkusta alas. Nämä maagisen epämaagiset kotibileet on kuitenkin laskettavissa yhden käden sormilla. Ensimmäisen kerran join 14-vuotis synttäri"bileissäni" ja porukat oli tietenkin ajettu pois kotoa. Vietin niitä kahden ystäväisen kanssa, joista toisen isosiskon kaverit?? oli hommanneet meille juomat. Ensimmäinen hiprakka oli ihan jees tunne. Toinen kaveri oksenti kaksi kertaa ja toinenkin meinasi. Kuunneltiin jumputus-musiikkia porukoiden vanhoista kajareista, jotka meni vähän rikki liian kovien voluumien takia. Jäätiin koko touhusta myös kiinni.

Vielä tähän päiväänkään mennessä en ole (mielestäni) koskaan vetänyt näitä "kunnon lärvejä". Mun maailmassa kunnon lärvit tarkoittaa tosi kovaa känniä oksentamisen ja/tai sammumisen kera, totaalisesta muistinmenetyksestä puhumattakaan. P on kuitenkin sitä mieltä, että olin todella kovassa tuiskeessa marraskuussa Pentagramin keikalla. Tosin silloinkaan ei punaviinit päätyneet pöntön huuhtelemaksi, mutta näköjään oli kova meno ollut.

2. Harrasta seksiä
Jokaisen 14-vuotiaan märkä unelma.

3. Liftaa kauas
Tätäpä en ole vieläkään tehnyt, enkä usko että uskaltaisinkaan - ainakaan yksin. Kyllähän se ajatuksen tasolla olisi tosi siistiä vaan ottaa ja lähteä kohti tuntematonta - tuntemattoman ajoneuvossa. Monesti leikiteltiin kavereiden kanssa ajatuksella tyyliin karata kotoa ja lähteä liftaamaan.

4. Käy kavereiden/kaverin kanssa Hesassa
14-vuotiaan näkökulmasta Helsinki oli suuri ja ihana kaupunki, missä kaikki on mahdollista ja missä olisi ihanaa asua ja etenkin minne olisi kiva lähteä käymään shoppailureissulla ilman porukoita! Tämä toive toteutui joulukuussa 2011. Ajattelen vieläkin, että olisi mukavaa asua Helsingissä, mutta tällä hetkellä se ei luonnollisesti ole mahdollista, eikä kalliiden vuokrien takia kovin järkevääkään. Ehkä joskus.

5. Pääse piirijoukkueeseen
Jalkapalloa harrastaessani toivoin kovasti pääseväni Itä-Suomen piirijoukkueeseen ja kävin niihin liittyvissä harjoituksissakin, joiden perusteella valinnat tehtiin. Epävarmuus kuitenkin vei voiton ja onnistuin monesti (omasta mielestäni) möhlimään treenit omalta osaltani, kun ympärillä oli uudet valmentajat ja pelaajat, eikä paineensietokykyni ollut hyvä. Tämä ei siis koskaan toteutunut.

6. Karkaa kotoa
Mikä ihmeen halu mulla on ollut koko ajan karkailla kotoa??

7. Käy kielimatkalla 
Tämä oli mun unelma 6. luokalta asti, rahaa oli säästöissä ja tarkoituksena olikin varmaan joku kesä lähteä, mutten koskaan jostain syystä lähtenyt. En muista johtuiko se siitä, etten taaskaan uskaltanut vai enkö vain halunnutkaan. Loppujen lopuksi puolet säästöistä meni autokouluun ja loput viime keväänä takuuvuokraan ja elämiseen muutenkin.

8. Käy Lapissa
Tästäkin on itseasiassa postaus. Elämäni ensimmäinen Lapin reissu toteutui kesällä 2013, matkaan lähdin kaverin ja tämän isän ja veljen kanssa. Ajettiin Autin kautta, missä yövyttiin teltassa keskellä metsää, Nuorgamiin, missä vietettiin pari päivää. Takaisin ajettiin välillä Norjan puolella ja viimeinen yö vietettiin Pellossa ja lopuksi tultiin Haaparannan ja Oulun kautta Savoon. Oli mukava reissu! Haluaisin Lappiin joskus toistekin.

9. Huuda / karju kalliolla
Okei.... Voisi olla aika terapeuttista.

10. Juokse alasti niityllä
Jännittävää, tästä jäisi ainakin käteen - ja vähän muuallekin - punkkeja. Eli ei ole tullut juoksenneltua.

11. Kasvata hiukset alaselkään
Mun hiukset ei taida koskaan kasvaa sinne asti.

12. Opettele käyttämään tamponia
Kun sinua on siunattu Niagaran putouksilla ja harrastat kaiken lisäksi jalkapalloa, olisi tämä taito ollut erittäin hyödyllinen, nimimerkillä menkkapilluna kolmen päivän pelireissulle keskellä kesää, peliasuna pahimmassa tapauksessa se valkoinen versio, yöside housuissa hankaamassa ja pelko siitä, että niissä valkoisissa shortseissa on pian punainen läikkä ja verivana valuu pitkin reittä. Viimeisillä minuuteilla ennen pelin alkua vessaan ravausta, kun tuntuu että hölskyy yli. Ai että se oli aina yhtä kamalaa. Opin tamponin salat vasta 18-vuotiaana.

13. Matkusta pummilla 
Kesä 2011, junalla, Siilinjärvi-Kuopio, matkan kesto 18 minuuttia. Ihmeellisiä toiveita.

14. Juokse poliiseja pakoon
Olisikohan tästä pitänyt huolestua?

15. Käy kaveriporukalla festareilla 
Tämä toteutui kesällä 2012 Kuopio Rockissa, jotka oli samalla elämäni ensimmäiset festarit. Me kuitenkin oltiin kavereiden kesken keikkailijoina niin erilaisia, ettei samalla porukalla enää lähdetty festaroimaan :-D Mulla on tästä tapahtumasta itseasiassa aika mitätön postauskin, jonka voi katsastaa täältä.

16. Haistata paskat vanhemmille 
Mitähän mun päässä on oikein liikkunut? Katkeruutta vanhempia kohtaan ilmeisesti, kunnon "jonain päivänä minä sanon niille suorat sanat!!" -meininki. Mutta siis joo, kyllä olen tämänkin "toiveen" toteuttanut, useamman kerran... Kaikkea sitä.

17. Opettele neulomaan villasukkia
Eei taida meikäläisen kärsivällisyys riittää.

18. Matkusta yöjunalla halki Suomen (kesällä) 
Mä en rehellisesti sanoen edes tiedä onko moinen mahdollista. Mutta siis joo, tässä on takana sellainen tyypillinen romantisoitu näkökulma, miten ihanaa olisi istua junassa ja katsella vaihtuvia maisemia! Todellisuudessa en ehkä haluaisikaan istua huvikseni 12 tuntia junassa...

19. Karista ylimääräiset vyötäröltä
Ah, tyypillistä, niin mitkä ylimääräiset? Olin kyllä 14-vuotiaana vähän "tuhdimpi" kuin nyt, mutta onneksi en kuitenkaan lähtenyt mihinkään vakavaan johtavaan pelleilyyn ruuan kanssa.

20. Näe täydellinen auringonlasku - ja nousu 
Olen nähnyt täydellisen auringonlaskun kesällä 2014, eli olin jo 18, mutta uskon, että kohdalle tulee vielä täydellisempi.

21. Käy koulu läpi kunnialla
Noh, tässä on vielä edessä se tärkein koulu, mutta koen kyllä tähänastisen koulumenestykseni olleen ihan hyvää. En ole koskaan mikään huippu ollut, mutta silti ihan ok. Se riippui niin paljon aineesta. Äidinkielessä olen aina ollut hyvä, ja siitähän sen L:n kirjoitin, mistä olen edelleen ihan uskomattoman ylpeä :-D samoin useissa reaaleissa, kuten biologiassa, psykologiassa ja maantieteessä, vaikka noista kaksi ensimmäistä menikin kirjoituksien osalta keskinkertaisesti, vaikka kurssit olivatkin aina 8-10. Tiedän myös olevani englannissa parempi kuin mitä se A siellä papruissa kertoo, koska no, ylioppilaskokeet on vain ylioppilaskokeet. Matemaattiset aineet oli ihan toinen juttu, niistä en ymmärtänyt enkä tule koskaan ymmärtämäänkään yhtään mitään.

Enemmänkin olisin voinut kouluun panostaa, mutten oikeastaan kadu mitään, eikä mua harmita ylppärituloksissakaan esimerkiksi se enkku, koska en lukenut siihen kokeeseen yhtään, joten omapahan oli "mokani" :-D Aina voi opiskella itsenäisesti tai mennä kansalaisopistoon kurssille, jos haluaa oppia lisää tai kokonaan jotain uutta, tavat ei tästä maailmasta lopu, eikä se maailma siihen kaadu jos kirjoittaa jonkun aineen päin helvettiä.

22. Juokse kaatosateessa
Mulla lukee tuossa paperissa, että "check kesä 2011", enkä alkuun meinannut muistaa mikä tilanne oli kyseessä, mutta se taisi olla se, kun oltiin ilmeisesti harkkojen jälkeen jääty joidenkin joukkuekavereiden kanssa potkimaan ja taivas oli just sen näköinen, että kohta salamoi ja alkaa sataa. Ja niin sitten tekikin. Hauskaa oli, sen muistan.


Listan mukaan olen saavuttanut 8/22 toiveistani ennen täysi-ikäisyyttä. On aika jännittävää huomata, miten on joskus 14-vuotiaana saattanut pitää itseään isona ja ikäistään aikuisempana, mutta on todellisuudessa ollut niin kakara, ettei mitään järkeä. Suurin osa toiveistakin on lähinnä kapinallisia, osa toki ihan fiksujakin. Nykyään toiveet ja tavoitteet ovat vähän erityylisiä.

Seuraavaksi voisin laatia Tee nämä asiat ennen kuolemaa (tai jotain tiettyä ikää) -listan. Onko teillä ollut jotain tämäntyylisiä toiveita tai tavoitteita ennen jotain tiettyä ikää?

4 March 2016

KIVA KESKIVIIKKO & TOTINEN TORSTAI

IMG_7588
IMG_7679IMG_7651
Keskiviikoksi meille tuli hoitoon pieni corgi nimeltä Nooa. Sen perässä sai leikkiä, eli juosta, ympäri kämppää hengästymiseen asti. Sillä oli semmonen lelurätti mukana, jonka se toi aina jomman kumman meistä luo, ei kuitenkaan antanut ottaa vaan lähti kipittelemään karkuun. Saatoin juosta sen perässä monta kertaa putkeen pelkästään keittiön pöydän ympäri. Välillä menin piiloon ja kun Nooa tuli etsimään, se lähti karkuun heti kun näki vilauksenkin minusta. Oli kieltämättä aika huvittavaa :-D

Koska on kuun alku, on myös rahaa tilillä, eli voi syödä muutakin kuin keittoja ja puuroa, eli tässä tapauksessa itsetehtyjä hamppareita! Keskiviikko oli siis erittäin onnistunut ja leppoisa. Oli jännittävää olla koko päivä koiran kanssa ja käyttää sitä ulkona, sillä olen viimeksi tehnyt niin useampi vuosi sitten kotikotona koiriemme ollessa pentuja. Mulle ei edes iskenyt minkäänlaista koirakuumetta, liekkö johtuu sitten siitä, että olen koko elämäni elänyt koirien ympäröimänä, joten jollain tavalla kaipaan ennemmin vaikka kissaa.
IMG_7676IMG_7673IMG_7680IMG_7689
Sitten tuli torstai, joka oli puolestaan huono päivä. Välillä tuntuu kuin olisin 15-vuotias ailahtelevainen murkku, joka kimpaantuu kaikesta mahdollisesta. Tai oikeastaan en edes kimpaannu, vaan murjotan hiljaa. Tiedostan kyllä olevani tosi herkkä, ja jos jo(t)kin asia(t) ei ole hyvin, niin se saattaa viedä loputkin hyvän mielen rippeet. Mutta taas toisaalta se jokin saattaa minun tapauksessani yksinkertaisesti olla esimerkiksi mielestäni huono asukokonaisuus tai se, etten saa lakattua kynsiäni kerralla hyvin. Kaiken huippu olisi se, että tökkäisin sillä juuri lakatulla kynnellä johonkin! Ja nyt kuulostan stereptyyppiseltä tytöltä, joka ryhtyy kiljumaan kynnen lohjetessa.

En kokenut olevani radikaalisti "tasapainoisempi" (vähän huono sanavalinta, mutta menkööt), kun olin 7 kuukautta ilman hormonaalisia mömmöjä. Tajuan toki, että osa mielialanvaihteluista voi johtua vasta sisälmyksiini survotusta kierukasta. Mikään raivohullu en - onneksi - ole, jos vertaa näihin tyypillisiin demi.fi:n "No siis mulla tipahti syödessä haarukka lattialle ja suutuin siitä niin paljon, että se haarukka törrötti seuraavaksi poicciksen otsassa!!" -keskusteluihin esimerkiksi e-pillereistä

Taidan yksinkertaisesti vain olla niin impulsiivinen, etten jotenkin osaa vieläkään hallita tunteitani, vaan ne ottaa vallan. Olen siis aina ollut tällainen, hormonaalinen ehkäisy ei ole koskaan vaikuttanut muhun niin paljon, että olisin edellämainitun raivohullu-demittäjän kaltainen, vaan olen ihan oikeasti hermoraunio, jonka mieliala on sidoksissa tähtien asentoon, ymmärrättehän mitä ajan takaa? (Älkää nyt ajatelko, että kyseenalaistan hormonien vaikutuksen, tiedostan kyllä mitä ne saa joillakin aikaan, mutta kunhan vain kärjistän, joten älkää loukkaantuko).
IMG_7692
No, joka tapauksessa, mun piti mennä eilen kirjastoon lukemaan ja mua tyypillisesti tympäisi ajatus aivan suunnattomasti, joten lähtö vain venyi ja venyi ihan naurettavista syistä. Istahdin ennen kahta peilin eteen meikkausmielessä ja huomasin otsiksen olevan likainen, sillä mulla otsis rasvoittuu nopeammin kuin muu kuontalo. Mietin siinä viitisen minuuttia, että voinko nyt elää tämän asian kanssa vai menenkö pesemään!? Päätin voivani elää, kunnes huomasin ohimoille kasvaneen "sängen" (hiukseni ovat ohimoilta semmoista ärsyttävää haituvaa, jotka leikkaan ja sheivailen aina pois), joten marssin vessaan. Otin sakset kauniisen käteeni ja aloin leikellä.

Ohimot oli toistaiseksi kondiksessa. Seuraavaksi huomaan otsiksen olevan epätasainen, joten leikkelen vähän sitäkin. Menen takaisin olkkariin, jotta ryhtyisin viimeinkin meikkaamaan, mutta huomaan kaikeksi ilokseni otsiksen olevan edelleen epätasainen, joten menen takaisin vessaan. Tämä sama kuvio toistuu vielä toisen kerran. Tässä vaiheessa alkaa sykkiä verisuonet ohimoissa - ja se vain pahenee. Seison vessassa peilin edessä ja tajuan, etten voikaan elää tätä mitätöntä päivää paskaisen otsiksen kanssa, siispä tungen pään lavuaariin ja pesen otsareuhkani niin että Color maskit roiskuu tuttuun tapaan pitkin seiniä.

Pääsen vihdoinkin meikkaamaan ja kaikki on taas hyvin. Olen tyytyväinen lopputulokseen ja vedän vaatteetkin päälle. Heilun sen hetken asukokonaisuudessa ympäri kämppää, mutta yhtäkkiä vaatteet eivät enää miellytäkkään. Vaihdan paidan (yllä oleva kuva) ja laitan hiukset kiinni, mutten ole vieläkään jostain syystä tyytyväinen. Verisuonet alkaa pikkuhiljaa katketa päästä. Tyydyn tähän asuun ja vedän takin päälle. Mulla on takki päällä, tuijotan itseäni peilistä, P sanoo että olen kaunis, tuijotan itseäni lisää ja otan takin pois ja päätän, että koska mua ottaa aivoon niin perkeleesti, en "voi" lähteä kirjastoon, koska "siitä ei tule mitään". Vaihdan vaatteet rennompiin ja isken kirjat turhautuneena keittiönpöydälle, koska pakkohan mun on jossain lukea. P sulkeutuu toiseen huoneeseen, koska sitä ahdistaa niin paljon se, että olen kuin perseelle ammuttu karhu. Otetaan huomioon vielä se, etten ole raivonnut kenellekkään, vaan kiukku on oman pääni sisällä, mutta sen näkee silti.
IMG_7693
Päätös oli loppujen lopuksi maino, sillä tajusin kotona olevan sillä hetkellä paljon hiljaisempaa kuin kirjastossa. Keitin teetä ja luin pari tuntia, ja olin muutenkin yhtäkkiä paremmalla mielellä!

......kunnes illalla katkesi netti.