20 April 2016

HALUAISITKO EHKÄ KYSYÄ JOTAIN?

Olen tässä jo tovin pyöritellyt päässäni kysymyspostausta, ja ajattelin nyt olevan ihan hyvä hetki toteuttaa se, sillä muutto tapahtuu (toivottavasti) jo maanantaina tai tiistaina - joka tapauksessa ensi viikolla - enkä usko, että saan tässä rytäkässä enää aikaan mitään kovin kummoista saati järkevää materiaalia. Edellisen kysymyspostauksen taisin tehdä lähemmäs kolme vuotta sitten, sitä tosin ei ole enää näkyvillä, joten eiköhän olisi jo tämänkin aika! En aseta mitään sen erikoisempia aikarajoja, mutta voin sanoa, että ensi viikollakin niitä ehtii varmasti vielä heittämään :-D

Siispä heitän tällä kertaa pallon teille ja jos mielesi tekee, kysy ihmeessä! Mitä vain maan ja taivaan väliltä - hyvän maun rajoissa.
Jään innolla odottamaan...

18 April 2016

PÄIVÄN MITTAAN PÄÄSSÄ PYÖRIVIÄ AJATUKSIA

Kello on vaille 12.
Nyt minä meikkaan.
*kaksi minuuttia* 
"En mää jaksakkaan lähteä, siellä on niin huono keli."
Kasvit pitäisi kastella.
Pitäisi tiskata.
Ahdistaa.
Suomen kieli on kamalaa.
Mikä on transitiivinen lause.
Ahdistaa lisää, kun en muista mitään.
Kaksi kuukautta olen plärännyt tuota kirjaa, enkä muista lukemastani hölkäsen pöläystä.
2016-04-15 01.55.22 1
No nyt siellä paistaa aurinko.
Pelaisinko Simsiä vai Dragon Agea.
Siinäpä vasta pulma.
Olisipa viiniä.
Lisäisinkö Tumblriin selfien vai en.
*tuijottaa selfieitä pari minuuttia*
No en lisää.
Paljonko mulla on rahaa tilillä.
Pitää vielä ostaa sitä ja tätä, jonka jälkeen on tuon ja tämän verran rahaa, ehkä se riittää.
Olisikohan sittenkin pitänyt jättää ne jutut ostamatta, olisin nyt rikkaampi.
No ostettu mikä ostettu!
Ahdistaa lisää.
Entä jos me ei saadakkaan takuuvuokraa.
Vihaan tyhjiä pahvilaatikoita ja niistä lähtevää narinaa.
Hyvää kuuluu isä, kiitos kysymästä! (ei ollut sarkasmia)
IMG_8453Sisäpihalla on söpöjä taaperoita.
*tuijottaa vauvoja viisi minuuttia*
Pitäisiköhän käydä ulkona.
Kohta alkaa kyllä Salkkarit.
Sitten alkaa Huippumalli haussa.
En ehkä ehdikkään ulos...
Täällä on kylmä.
Lattialla on mysteerisiä muruja ja sontaa muutenkin.
Tekisi mieli imuroida (taas), mutta imuri on työn ja tuskan takana ja täällä on ahdasta.
Luen kohta pääsykoekirjaani (ehkä).
Nyt alkaa Salkkarit.
Menisipä tämä viikko nopeasti.
2016-03-25 11.47.38 1
Jaahas, sain paahtoleipää hillolla pyytämättä.
Ai että mää rakastan tuota miestä.
Taidanpa ottaa lisää paahtoleipää hillolla.
Voi helvetti kun astianpesukoneen ylähylly on täynnä mutta alahylly ei.
Laitanko minä sen pyörimään vai en.
No taidan laittaa.
Teetkin loppuu.
Sormia paleltaa.
Nyt nipisti alavatsaa, mitä siellä tapahtuu.
Koskaan saa olla ilman kipua ja tuntemuksia.
No mutta minähän olen nainen, mitä muuta voin olettaa.
IMG_8543 Haluan jo uuteen kämppään.
Siellä on lattialämmitys (kylppärissä).
5/5.
Voisin ottaa jäätelöä.
Samalla voisi katsoa Hannibalia.
Sekin loppuu kohta.
Minkähän tekosyyn varjolla sitten jätän asioita tekemättä, kun se loppuu.
En koskaan lukenut sitä kirjaa.
Kello on minuutin päästä kymmenen.
2016-04-12 05.30.44 1
Huomenna käyn Sokoksella.
Sokoksella hellitään hiuksia.
Huomenna on Runoklubi.
Tekisi mieli mennä sinne lausahtelemaan yksi (1) runo.
Se on semmoinen katkera runo.
Osa minusta on aina katkera.
Mutta se on vain pääni sisällä.
IMG_8461
Mutta tuskin uskallan!
Taidan tyytyä vain kuuntelemaan muiden runoja.

Nyt kello on 22:46, hei hei ja hyvää yötä!

16 April 2016

OPERAATIO HIUKSET OSA 3: HENNA-HANNA

Viimeistä viedään, edellisen postauksen voi katsastaa tästä. Tilasin siis Lushilta Caca Rouge hennavärin ja edellä mainitun sivuilla on hyvät ohjeet hennan käyttöön, mutta voin vielä kertailla niitä tässä samalla. Suortuvatesti oli tosiaan silmää miellyttävä, enkä loppujen lopuksi jaksanut sitä kokonaista 24 tuntia odottaa, vaan ruettiin värjäilemään jo puolen päivän jälkeen.
IMG_8538IMG_8541
Ihan ensimmäiseksi kannattaa suojata kaikki. Kaikki. Vaikka meillä olikin melkein koko keittiön lattia vuorattuna sanomalehdillä, oli sitä mössöä silti jostain raosta päässyt matolle asti, ei tosin pahasti, onneksi. Tätä ei voi olla korostamatta liikaa. Päälle kannattaa laittaa myös sellaiset vaatteet, ettei jälkeenpäin harmita se, että ne näyttävät siltä kuin joku olisi ripuloinut päällesi.

Lushin sivuilla luki, että olkapäihin asti ulottuville hiuksille riittäisi 3-4 palaa, me aloitettiin sillä kolmella, koska eihän nämä ihan olkapäille vielä ole, mutta silti piti vielä ottaa reilu palikka lisää. En tiedä laittoiko P sitä jotenkin enemmän kuin olisi tarvinnut.
IMG_8545
Palat siis paloitellaan, murskataan, raastetaan, miten tykkääkään tehdä, ja laitetaan johonkin kulhoon ja mieluiten hellalle kattilaan tai pannulle, jossa on ennestään vähän vettä, koska värin tulisi pysyä lämpimänä koko ajan. Sitten vain lämpimää/kiehuvaa vettä kulhoon, vähän kerrallaan ja sekoitellaan sellaiseksi ranskankermamaiseksi.
IMG_8550IMG_8557
Tässä vielä muistutukseksi lähtötilanne, ja lopuksi keittiön lopputilanne, eli hirveä siivo. Koko hommaan meni loppujen lopuksi vain reilu tunti, luulin sen olevan paljon työläämpi ja pidempi  prosessi, mutta ehkä se on sitä vasta sitten, kun hiukset ovat puolta pidemmät... Jaoin ihan suosiolla hiukset kolmeen osioon ja levitys aloitettiin niskasta. Kannattaa muuten varoa, ettei päänahka pala, kun lämmintä väriä levittää.
IMG_8547IMG_8558IMG_8563
Lopuksi kelmut päähän! Laitoin vielä pyyhkeen päälle "pitämään lämpöjä", mutten tiedä hyödyttikö se loppupeleissä mitään. Väriä voi pitää päässä vähintään tunnin ja maksimissaan vaikka yön yli, mutta taas toisaalta jollain videolla tubessa sanottiin, että hennan (ja juurikin Lushin, en tiedä muista) vaikutus lakkaa siinä neljännen tunnin kohdalla. Lushin sivuilla tämmöistä mainintaa ei muistaakseni ollut, joten en tiedä miten paikkansapitävää väite on. Eli toisin sanoen mitä pidempään olet väri päässä, sitä intensiivisempi se on. Itse pidin 3½ tuntia ja pesuvaiheen koittaessa päätä sai hinkata shampoolla varmaan kolme kertaa, ettei hiuksissa ollut enää mitään murusia sun muuta. Seuraavaksi tuleekin lopputulos...
IMG_8565IMG_8571IMG_8582
Tadaa! Täytyy kyllä nyt oikein käsi sydämellä sanoa, ettei mikään markettiväri ole saanut näin hyvää väriä aikaan (kampaajalla en ole tainnut värjätä punertavaksi kuin kerran joskus 8. luokalla, enkä oikein muista millainen se oli). Olen siis ihan uskomattoman tyytyväinen! Väri tekee muutoksia vielä seuraavan vuorokauden aikana, eli varmaankin syvenee. Väri on luonnollinen sekä voimakas, ja paljon parempi kuin osasin odottaa saati toivoa, hiuksetkaan eivät tuntuneet semmoisilta liruilta kuin yleensä värjäyksen jälkeen.

Jos minulta nyt kysyttäisiin, niin en koske markettiväreihin enää ikinä, mutta no, koskaanhan ei voi sanoa ei koskaan. En kuitenkaan jaksa  uskoa, että värjäilisin enää tämän kokemuksen jälkeen muilla kuin hennalla, ellen sitten halua punaisesta eroon. Vaikka homma onkin sotkuista ja työlästä, on se tämän tuloksen jälkeen kaiken sen vaivan arvoista.

Sanomattakin selvää, että suosittelen hennaa! En usko, että muilla hennoilla olisi mitään radikaalista eroa tuohon Lushin versioon(?) Tästä tuli oikein mukava kesätukka, vai mitä mieltä olette?

14 April 2016

OPERAATIO HIUKSET OSA 2: VAALENNUSPESU

Ja taas jatketaan hiuksilla! Edellisen postauksen ja lähtötilanteen voi katsastaa tästä. Kuten jo aiemmin mainitsin, olen hiusasioissa aika onneton tumpelo enkä mistään mitään tiedä, joten kaikeksi onnekseni sain hieman konsultointia ja vinkkejä ihanalta Katariinalta! Annettujen ohjeiden mukaan kävin tuossa tiistai-iltana ostamassa Biozellin vaalennusjauheen sekä kehitteen, eli toisin sanoen tein siis vaalennuspesun. Kotona mössöön lisättiin vielä syväpuhdistavaa shampoota. Ennen toimenpiteitä hengailin taas viemäristä nousseen spurgun lookilla tunnin verran. Hajuaisti on kyllä joka kerta koetuksella kookosöljyn kanssa läträillessä, en voi sietää sitä lemua.
IMG_8502
Parissa seuraavassa kuvassa ensimmäisen pesun tulos tiistailta:
IMG_8503IMG_8505
Eilen tein, tai siis P teki, minä istuin tyytyväisenä tuolilla ja katsoin telkkua, saman pesun uudestaan ja tällä hetkellä näytän tältä! Lopputulos on mielestäni yllättävän hyvä, hämmentävä väri kerta kaikkiaan. Nyt kuontalo on uskoakseni siinä kuosissa, että päälle voi iskeä uuden värin. Pitkän harkinnan, pohdinnan, tutkimisen ja epäröinnin jälkeen päädyin tilaamaan Lushilta hennavärin ja se saapunee jo huomenna postiin, en millään malttaisi odottaa ja tehdä suortuvatestiä... 

Koska rakastan punaisia hiuksia yli kaiken, tuntui henna paremmalta ja luonnollisemmalta valinnalta verrattaessa markettitökötteihin. Vähintään tyvi tulee värjättyä reilun kuukauden välein, joten tämä lienee kaikista hellävaraisin tapa, vaikka tuleekin olemaan kamalan työläs (anteeksi Petteri ":-D"). Toivottavasti suortuvatestin tuomio on minua miellyttävä ja päästään viikonloppuna värjäyspuuhiin.
IMG_8511IMG_8516
To be continued...

13 April 2016

IHANA KAMALA VÄLIVUOSI

Olen jo jonkin aikaa halunnut kirjoitella (romaanin) aiheesta nimeltä välivuosi ja jakaa ajatuksiani omasta välivuodestani. Kuinka moni viettää tällä hetkellä välivuotta tai on joskus viettänyt?

Ensinnäkin, mielikuvani välivuodesta on hyvin pitkälti ollut aina se, että pyritään tekemään sen vuoden aikana asioita, mitä lukion/amiskan aikana ei ehtinyt tekemään, eli joko matkustella paljon, tehdä töitä, ottaa rennosti, aloittaa uusi harrastus, tehdä mitä ikinä lystää.

Erittäin helpottunut olen siitä, etten päässyt heti valmistumisen jälkeen opiskelemaan, koska olisin tällä hetkellä mitä ilmeisimmin valittelemassa täällä sitä miten koen olevani väärällä alalla. Olen iloinen siitä, että ilmoittauduin sinne avoimeen (vaikka poden vieläkin vähän huonoa omatuntoa siitä, että porukat maksoi sen ns. turhaan, mutta onneksi he ymmärsivät tilanteen) ja kokeilin miltä psykan opinnot tuntuu.

Kuten syksyllä aiheesta ulisinkin, eihän se touhu tuntunutkaan omalta saati hyvältä jutulta, joten päätin suosiolla jättää homman sikseen ja rueta miettimään muita vaihtoehtoja. Uusi kiinnostava ala löytyikin yllättävän nopeasti, en ollut koskaan edes ajatellut, että kyseinen ala saattaisi kiinnostaa, kun hautasin kaikki muut kiinnostuksen kohteet sen psykologian alle. Kun oli koko lukioajan takonut pääkoppaansa sitä ajatusta, että "sinusta Hannaseni tullee psykologi!!", oli mielenkiinnon ja uravalinnan vaihtumisen myöntäminen itselleen ehkä jopa hankalinta.
IMG_6409
Olen ollut valmistumisesta asti työtön. Olen luonnollisesti hakenut töitä, mutta kun ei saa niin ei saa. Tällä hetkellä kesäksikään ei ole mitään tiedossa, sormet ristissä odottelen josko vielä jostain kuuluisi jotain. Jyväskylässä niin moni muukin hakee sitä samaa työtä eikä lukiopohjalla ja muutamalla parin viikon mittaisella kesätyökokemuksella ilman minkäänlaisia suhteita paljon irtoa muuta kuin puhelimyyntiä, eikä meikäläisen pää kestä kyseistä työtä (kyllä, olen kokeillut). Välillä ahdistus on suuri ja välillä sitä taas miettii, että onhan mulla koko loppuelämä aikaa olla töissä, mutta taas toisaalta tämän maan työllisyystilanne ihan noin yleisesti nostaa stressitasoja, tuntuu että kaikki on niin epävarmaa. ETENKIN, KUN EN EDELLEENKÄÄN HALUA ÄIDINKIELEN OPETTAJAKSI!

Tässäpä olen lomaillut melkein vuoden ja mitä olen tehnyt? En mitään. Ainoa saavutus minkä olen saanut aikaan oli se, kun hankin salikortin. Jes! Ja nyt sitäkään ei enää ole, hah! Olen vain lojuillut kotona. Meidän sohvaan on muotoutunut tämmöinen perseelleni sopiva monttukin!

Aluksi koko tekemättömyys oli mulle täysin ok ja nautin siitä, ettei ollut mitään "velvollisuuksia", koska olen sellainen henkilö, joka ei kaipaa jatkuvaa tekemistä ja tykkää vaan olla. Kesä hujahti ohi nopeasti, oltiin juuri muutettu ja oli kivaa olla uudessa kaupungissa, kaukana tympeästä Siilinjärvestä ja Savosta yleensäkin. Oli siis mukava ottaa koko kesä rennosti, koska ajattelin vielä silloin opiskelevani vuoden avoimessa. Noh, avoin ahdisti ja työttömyys ahdisti, ja kunnes päätin hyväksyä sen, ettei asiat välttämättä mene niin kuin on suunnitellut ja on ihan okei muuttaa mieltään ja vaan olla, oli oloni taas hetken hyvä.

Jossain vaiheessa talvella minusta alkoi puolestaan tuntumaan siltä, etten haluaisi enää olla Jyväskylässä ollenkaan ja että haluaisin vain vaihtaa maisemaa. Mietin hyvin vakavasti Helsinkiin opiskelemaan lähtemistä, vaikka sitten yksin. Jyväskylä ei siis todellakaan ole vielä vakuuttanut minua, mutta en voi oikein muutakaan kuin antaa "toisen mahdollisuuden", koska minne minä täältä lähtisin? Voinhan minä toki täältä lähteä yksin ties minne, mutta siinäpä se juttu onkin, kun en halua lähteä yksin eikä siinä myöskään ole järkeä Helsingin järkyttävän korkeiden vuokrien ja kaukosuhteilun takia. Tunnen itseni sen verran hyvin, ettei pääni kestäisi myöskään soluasuntoa ja samaa alaahan voi opiskella täällä. Ei siis todellakaan ole kysymys siitä, etteikö mua "päästettäisi" lähtemään.
IMG_6440Mulla on joku ihmeellinen tapa ajatella, että maisemanvaihdos ja "jossain paikassa 'uudelleen' aloittaminen" muuttaa elämäni jotenkin "paremmaksi". En rehellisesti sanoen edes tiedä millä tavalla se muuttaisi. Sitä mielikuvissani olevaa "parempaa elämää" kestää hetkensä, kunnes olen taas ahdistunut ja sitä mieltä, että haluaisin vain pois jonnekkin muualle. Olen juuri sellainen sit ku -ihminen: sit ku oon siellä ja täällä ja teen sitä ja tätä, olen onnellinen ja lässynlässynpäläpälä. Tästä huolimatta olen silti onnellinen, mutta tuppaan välillä ajattelemaan noin. Mulla oli talvella aika ajoin samanlainen fiilis kuin useampana vuotena Siilinjärvellä asuessani: koin olevani jumissa ja elämässäni on tyhjä aukko, mutten tiedä mikä täyttäisi sen tyhjyyden, ja siinä sitten kieriskelin ahdistuksessani talven pimeinä päivinä.

Kesti tovi tajuta miksi tunnen niin kuin tunnen ja se johtuu yksinkertaisesti siitä, että mulla ei ole täällä kavereita. Ajattelin alkuun senkin olevan ihan ok, koska en potenut juurikaan yksinäisyyttä, koska P täyttää hyvin pitkälti sen "yksinäisyyden" tunteen, ja harvoin tunnen sitä muutenkaan, kun olen vähän erakoitumiseen taipuvainen persoona enkä kaipaa jatkuvaa sosiaalista kanssakäymistä ympärilleni. Mutta totta kai minä kaipaan joissain määrin muidenkin seuraa ja taidan loppupeleissä olla jopa vähän menevämpi kuin P.

Joitain tuttuja täällä toki on, serkku mukaan lukien! Tilannetta ei edesauta se, että olen naurettavan huono syventämään ihmissuhteita ja pitämään ihmisiin yhteyttä, se tuntuu "jo" tämän ikäisenä kamalan vaikealta, jos ei ole mitään jo ennalta yhteistä asiaa kuten esimerkiksi koulu. Tiedän tilanteen muuttuvan viimeistään silloin, kun pääsen opiskelemaan ja tapaan pakostakin uusia ihmisiä, mutta siihen on vielä jokunen kuukausi... eikä mitään takeita, että pääsen edes sisään. Vaikka kuinka sanoisin olevani omillaan viihtyvää sorttia, harmittaa tämmöinen tilanne välillä jonkin verran. Näinä hetkinä olen kuitenkin kiitollinen introverttiydestäni, sillä muuten olisin keräillyt aivojani lattialta pääni räjähtämisen takia jo aika päiviä sitten.

Aina sanotaan, että hommaa uusia harrastuksia tai mene jollekkin kurssille niin saat uusia kavereita ja kokemuksia ja sisältöä elämään ja niin edelleen. No, helpommin sanottu kuin tehty. Minä en yksinkertaisesti vaan tiedä mikä minua kiinnostaisi niin paljon, että jaksaisin sitä harrastaa. En ilmeisesti ole vieläkään löytänyt sitä omaa juttuani(?) Jostain kurssista maksaminenkaan ei kamalasti houkuttele, jos se ei sitten kiinnostakaan ja menee turhaan rahaa. Mutta minä olenkin tällainen pessimistisesti ajatteleva.
IMG_6425Hyviä puolia tässä tekemättömyydessä on tietenkin se, että on saanut levättyä erityisen paljon kaiken sen lukiouurastuksen - ja "uurastuksen" - jälkeen. Odotan tulevia mahdollisia opintoja aivan uudenlaisella innolla, vaikka mun tämänhetkinen lukumotivaationi kertoo kyllä ihan jotain muuta :-D Eilenkin piti lukea, mutta hupsista keikkaa olikin niin paljon kaikkea muuta tehtävää, kuten esimerkiksi Hannibalin uusien jaksojen katsomista Netflixistä!

Ehkä välillä on ihan hyvä olla tekemättä yhtään mitään, kyllähän tuossa tulikin istuttua 12 vuotta putkeen koulun penkillä. Mutta kun kulttuuri ja yhteiskunta on sellainen, että koko ajan pitäisi olla tekemässä jotain ja sinun odotetaan astuvan korkeakoulujen ja/tai työelämän ihmeelliseen maailmaan alle parikymppisenä, niin vähemmästäkin tekemättömyydestä tulee järkyttävä alemmuuskompleksi ja sitten itketään iltaisin, kun kokee olevansa huono ja epäonnistunut ihmisperse, kun ei saanutkaan luettua pääsykoekirjaa kuin puoli tuntia ja samalla sähköpostiin tulee se klassinen "Valintamme ei tällä(kään) kertaa kohdistunut sinuun, mukavaa loppuelämää ja hae toki joskus uudestaan!" -viesti.

Summa summarum: välivuoteni on ollut tähän mennessä vähän tylsä, se olkoon rehellinen mielipiteeni. Vaikkei minulla ollutkaan mitään maagisia odotuksia, olen silti aavistuksen pettynyt, lähinnä itseeni. Itseänihän siitä voi jonkin verran syyttää, että on tylsää, mutta joillekin asioille ei oikein voi mitään. Jos olisin tiennyt, ettei töitä noin vain saa (tai siis totta kai minä sen tiedostin), olisin voinut painella vaikka ulkomaille. Ajatuksen tasolle tosin olisi sekin jäänyt, koska ei ole varaa lähteä minnekkään eikä se toinen osapuoli olisi voinut jäädä tähän kämppään maksamaan vuokraa kahden edestä minun huidellessa jossain toisella puolen maailmaa :-D Olen rehellisesti sanoen kateellinen kaikille au paireille, vaikka tiedän etten välttämättä itse koskaan edes haluaisi lähteä au pairiksi, ja muille tällä hetkellä ulkomailla reissaaville henkilöille. Tätäkin ajatusta tietenkin lohduttaa se, että mulla on mahdollisuus lähteä vaikka opiskeluvaihtoon ja ulkomaille muutenkin.

Siinä oli meikäläisen mietteitä välivuodestani! Pitäisi totta kai olla tyytyväinen siihen - ja olenkin - että on edes jokin idea siitä, mitä haluaa tulevaisuudelta, mutta välillä se tahtoo unohtua. Välillä tuntuu siltä, että tämä vaihe on loputon eikä elämäni muutu enää koskaan kivaksi. Onneksi kevään koittaessa alkoi nähdä asioita kirkkaammassa valossa kuin talvella. Talvi on muutenkin vähän petollista aikaa miettiä yhtään mitään syvällistä ja vähänkään negatiivista, kun sinne sitten helposti vajoaa ja jää murehtimaan kaikkia mitättömiä juttuja. Positiivista tässä on se, että tämä nimenomaan on vain välivaihe, joka on jo loppusuoralla. Minä siis todellakin menen sillä asenteella, että kouluun pääsen. Muuten hyppään Kuokkalan sillalta alas....

Te välivuoden viettäneet/viettävät, kuulisin mielelläni kokemuksianne ja ajatuksianne! Samaistuitteko joihinkin asioihin?

11 April 2016

OPERAATIO HIUKSET OSA 1: SYVÄPUHDISTAVA SHAMPOO

Hellurei ja hellät tunteet. Ei oo ihan meinannut lähteä kunnolla käyntiin tässä kuussa tämä kirjoittelu blogin puolelle. Kuukauden suosikitkin taidan jättää suosiolla välistä, kun viime kuussa ei oikein sellaisia ollut. Mutta! Nyt olen taas tässä aiheenani hiukset ja niiden väri, josta yritän päästä eroon. Heh, mitähän tästäkin tulee.

Aluksi oli siis tarkoitus haalistuttaa väriä ihan kotikonstein ja vasta tarpeen tullen turvautua myrkkyihin ja tökötteihin, joista minulla ei ole lainkaan kokemusta... (kyllähän tämän haalistumisen huomaa, kun vertaa tuohon sivupalkin kuvaan). Hommaa vaikeuttaa vähän se, että olen joskus jostain blondista markettiväristä, se oli joku Schwarzkopfin Live XXL-väri, saanut yli viisi vuotta sitten allergisen reaktion. En mitään "vakavaa" siis, että pää olisi turvonnut sun muuta kamalaa, mutta päänahka oli kirjaimellisesti tulessa ja rakkuloilla. Sen takia vähän kammoan värinpoistoa, mutta ehkä se hoituu sillä, ettei vaan yksinkertaisesti laita sitä väriä tyveen asti. Ammoniakittomien värien kanssa ei ole onneksi tarvinnut pelätä.
IMG_8449IMG_8451
Tässä on aikalailla lähtötilanne (pahoitteluni, kun hiukset ovat kiinni!) Monesta paikasta olin lukenut, että syväpuhdistava shampoo vie väriä mukavasti mennessään, joten päätin kokeilla sitä. Ennen kuvien ottamista olin jo pari päivää aiemmin tehnyt kyseisen käsittelyn - tuloksetta. Myöhemmin katsoin sitä Biozellin shampoopurkkiani, joka on ollut mulla kesästä -14 asti (köh köh), jossa luki 12 M, eli vanhaksihan se oli mennyt.

Tein ensimmäisellä kerralla siis seuraavasti luettuani ohjeen joltain foorumilta: lämmitin kookosöljyä ja iskin koko hoidon päähäni, jolloin näytin ihan viemäristä nousseelta spurgulta. Pistin pyyhkeen päähän ja annoin tukan muhia tarkalleen 3½ tuntia, jonka jälkeen laitoin (sitä pari vuotta vanhaa) syväpuhdistavaa siihen päälle ja olin pyyhe päässä vielä puoli tuntia lisää. Lisäksi kävin vielä saunassakin istuskelemassa, mutten kuitenkaan huomannut lopputuloksessa mitään muutosta entiseen.
IMG_8466
Kävin jo ennen operaatiota ostamassa uuden tuubin shampoota, tällä kertaa Herbinan syväpuhdistavaa ja lisäksi myös Cutrinin syväkosteuttavaa hoitoainetta, jota mun on kyllä pakko hehkuttaa! Vaikka olenkin sitä vasta pari kertaa käyttänyt, on se kenties parhain hoitoaine, mitä olen koskaan omistanut. Suosittelen siis.

Kun huomasin edellisen syväpuhdistavan menneen vanhaksi, päätin antaa operaatiolle vielä toisen mahdollisuuden, mutta tällä kertaa pidin (malttamattomana) kookosöljyt hiuksissa vain tunnin, jonka jälkeen laitoin shampoon tuttuun tapaan puoleksi tunniksi muhimaan. Alla on lopputulos:
IMG_8473IMG_8474
Kylläpäs elekieleni on masentavaa.
IMG_8477
Mun mielestä näissä ei ole juuri mitään eroa?? Vain latvusto alkaa haalistua, mutta eipä ollut taaskaan kummoinen muutos, joillakin olen nähnyt paljon radikaalimpaa jälkeä. Epäreilua! Pitänee varmaan vain mennä suoraan siihen värinpoistoon tai kokeilla vielä jotain vaalennuspesua, alan olla aika malttamaton tämän kuontalon suhteen ja haluaisin saada jo aikaan muutoksia. Jos kerta syväpuhdistavakaan ei auta, niin tuskin sitten mikään muukaan kotikonsti. En jaksaisi rueta enää kokeilemaan mitään C-vitamiinivaalennuksia, kun siitäkin niin ristiriitaisia kokemuksia olen kuullut...

Hyvä puoli tässä on se, etten ole tavoittelemassa platinablondeja, vaan haluaisin jotain kuparin sävyistä, jolloin hiuksiin jäävä punaisuus ei hirveästi haittaa. Fiksuinta se kai olisi mennä kampaajalle, mutta toivon vain pääseväni tämän operaation läpi ilman sen suurempia tragedioita ja mahdollisimman halvalla, tyypillistä.

Jos jollakin hiusvelholla on antaa joitain hyviä vinkkejä, niin otan niitä innolla vastaan! Olen näissä asioissa vähän onneton :-D Saas nähdä miltä letti näyttää seuraavalla kerralla...

5 April 2016

AHDISTAVA ALKU

IMG_8342
Sain synttärilahjaksi levyn suklaata ja pullon viiniä, jonka kaadoimme kurkustamme alas jo samana iltana. Samalla pakkasin vinyylit, levyt, DVD:t ja kaiken maailman pelit sekä kirjat laatikoihin. Tulppaanit kuolevat jo nyt.
IMG_8348IMG_8350
Jäätävä kenkämeri.
IMG_8331
Lasi täynnä hyvää makua.
IMG_8356
Elämä pakkautuu pikkuhiljaa laatikoihin.
IMG_8371
Lauantaina lähdin taas käymään juhliin kutsuttuna kotikulmilla. Viikonloppu oli kummallisen ahdistava. Tapasin joskus aika läheisen sukulaisen, jota en ollut nähnyt seitsemään vuoteen. Häntä tervehtiessäni tiesin sen kädenpuristuksen olevan hänen kanssaan viimeinen. En minä häntä tunne.

En muista milloin olisin viimeksi ollut niin ahdistunut. Päässä jyskytti, ruoka ei tahtonut mennä kurkusta alas, minkä takia oli jatkuvasti huono olo ja mitä huonompi olo oli, sitä vaikeampi oli syödä. Heräsin yöllä pahaan oloon, istuin vessan lattialla ja valvoin. Menin paniikkiin Kuopion keskustassa pari tuntia ennen bussin lähtöä ja kävelin äidin kanssa käsikynkässä. Teki mieli anella äitiä viemään minut Jyväskylään, kun en olisi halunnut nousta huonovointisena bussiin. Selvisin siitä onneksi joka tapauksessa ja kotiin päästyäni vollotin taas kerran pääni kipeäksi sekä täyteen räkää kiroten, miten ihmiset ovat niin pahoja. Minulle ei ilmeisesti pitäisi kertoa mitään traagista, etten vahingossakaan jää niitä vatvomaan ja itkeskelemään. Aina en haluaisi olla näin herkkä.
IMG_8361IMG_8364
Onneksi on kuitenkin jo huhtikuu sekä lämpenevät kelit! Kaipa tässä joitain edellisen kuun suosikkejakin jossain vaiheessa käyn läpi, kunhan saan aikaiseksi.

Siispä hyvää huhtikuuta kaikille! :-)