26 November 2016

ELÄMÄÄ HORMONIKIERUKAN POISTON JÄLKEEN

Muistanette hiiva+hormonikierukkapostaukseni? Koska tänään tulee kuluneeksi tasan kolme kuukautta siitä kun kierukka poistettiin, päätin että nyt olisi aika tulla päivittämään tilannetta - ja blogia muutenkin, heh. Kannattaa lukaista aikaisempi postaus niin ei välttämättä ole aivan pihalla tätä lukiessaan. Kyseinen postaus nousi aika nopeasti luetuimpien listalle ja sai paljon kommentteja, kiitos niistä vielä näin jälkikäteen!

(Luvassa vaihteeksi yksityiskohtaista tekstiä) Ennen operaatiota keskustelin mukavan terveydenhoitajan kanssa muista ehkäisymenetelmistä ja elämästä vähän muutenkin. Todettiin yhdessä melkein tunnin pohtimisen jälkeen, että on vain fiksua ottaa kierukka pois, koska tiputteluvuotoa oli kestänyt puoli vuotta, eikä mielialassakaan ollut kehumista. Olin hänen sanoin ollut aikamoinen sissi, sillä osa naisista tulee otattamaan kierukan pois jo muutaman kuukauden tiputtelujen (tai muiden ongelmien) jälkeen. Sain varmuuden vuoksi vielä reseptin minipillereille, jotka voin halutessani käydä hakemassa jos haluan niitä kokeilla, mutta en ole toistaiseksi suonut niille ajatustakaan.

Poistattamisesta sen verran, että se oli toimenpiteenä tosi helppo homma, paljon miellyttäväpi kokemus kuin itse asentaminen :-D Olin koko ajan elänyt siinä uskossa, että poistattaessakin avataan kohdunsuut ja kaikki, mutta se vain vedettiinkin pois. Mulle tuli heti jotenkin tosi kevyt olo, kun se oltiin saatu ulos, kuvitelmaa vai totta, mitä lie... Seuraavana päivänä alkoi luonnollisesti jonkinlaiset "menkat", jotka kestivät viitisen päivää. "Menkat" heittomerkeissä siksi, etten ollut varma oliko ne vielä varsinaiset menkat, koska en rehellisesti sanoen oikein tiennyt minkä pituinen kierto kierukan kanssa oli  ja vuoto lienee luonnollista jos kohdusta vedetään yhtäkkiä asioita pois.

Mutta arvatkaapa mitä!? Mulla ei oo ollut hiivaa noin kolmeen kuukauteen! *koputtaa puuta* Vähän yli viikko kierukan poiston jälkeen (viimeinen) hiiva iski taas, mutta tällä kertaa ostin terveydenhoitajan ohjeistuksella apteekista jytympää tavaraa, eli Diflucania. Kun hiiva oli selätetty, ostin niitä samoja edellisessä postauksessa mainostamiani karpalotabletteja, ja käytin - ja käytän edelleen - niitä ehkäisemään hiivaa, eli otin sellaisen aina joka toinen ilta. Paketin loppuessa ostin uuden, mutta nyt olen käyttänyt niitä joka kolmas ilta (tai neljäs / viides, koska en todellakaan pidä enää tarkkaa kirjaa), eli olen tässä yrittänyt tavallaan "vieroittaa" alakertani niistä. Hiivaa ei ole toistaiseksi näkynyt ja olen vieläpä vetänyt kaikkia herkkuja - vähän liiankin hyvällä omatunnolla. Uskon vahvasti, että kierukan poistolla on ollut osuutta asiaan, ja myös sillä, että otin vihdoinkin vähän vahvempaa lääkettä.

Kierukka-aikaan liittyi vielä yksi negatiivinen asia, josta en tainnut mainita ensimmäisessä postauksessa. Minä nimittäin laihduin jonkin verran kevään ja kesän aikana. Sehän oli ja on ihan luonnollista, että e-pillerit lopettaessaan kropasta mahdollisesti lähtee turvotusta pois, ja näin kävi ainakin minulla. En lihonnut kolmen pillerivuoden aikana kuin ehkä 4-5kg, ja tajusin turvotuksenkin vasta kun olin lopettanut pillerit (kesäkuussa 2015). Viimeistään hormonikierukan asentamisen jälkeen laihduin lisää ja olin omissa (ja vähän muidenkin) silmissä yhtäkkiä kamala luikku! En myöskään harrastanut liikuntaa, eli lihaksetkin varmaan surkastui siinä samassa rytäkässä. Samoihin aikoihin alkoi painaa stressi pääsykokeista, enkä ihmettele vaikka sekin olisi aiheuttanut ruokahaluttomuutta. Äiti se jaksoi taivastella joka kerta minut nähdessään miten pieni minusta on tullut ja sanoi joskus P:lle: "Kato että tuo tyttö syö jottain!" Söin koko ajan huonommin ja pienenpiä annoksia, koska mahalaukku kutuistui, minkä myötä sinne ei enää oikein mahtunut suuria satseja ruokaa.
asukuvia 21 Asia painoi mieltä todella paljon ja se oli myös raskasta P:lle katsoa ja kuunnella päivittäin murjotustani ja itseni haukkumista. Keho tuntui heikolta, etenkin kun olin monen vuoden ajan tottunut vahvaan ja suht urheilulliseen kroppaan. Peilistä katsoessani näin kylkiluut (mikä oli uutta itselle), reidet ja takamus pienentyivät, sen huomasi siitä että vanhat housut alkoi olla tosi väljät. En tykännyt itsestäni sitten yhtään!

Kun menin otattamaan kierukan pois, terveydenhoitaja pyysi että kävisin vaa'alla. No minähän kävin. Tiesin odottaa normaalia pienempää lukua, mutta kyllä se 50kg vähän järkytti. Ottaen huomioon, että muutamaa kuukautta aikaisemmin painanut vielä 55kg (ja lokakuun 2015 -kuvassa 58-59kg.) Painoin 50kg viimeksi ala-asteella! Pituutta minulla on siis 160cm, eli normaalipainon puolella toki oltiin, mutta oli se siitäkin huolimatta vähän järkyttävää.

(Yllä on havainnollistavaa kuvaa, ei se ero varmaan ulkopuolisen silmään kovin radikaaliselta näytä. En ole otattanut - enkä taida jaksaakaan ottaa - itsestäni kuvaa tämän hetkisestä tilanteesta, mutta lokakuun 2015 -kuvan pöksyt ovat jo tiukat ja lähentelen taas niin sanotusti merenneidon muotoja, jee!)

Syytän hormonikierukkaa jonkinasteisesta ruokahaluttomuudesta, kenties se oli yhteydessä myös huonoon mielialaan. Ruokahalussa alkoi tapahtua muutoksia jo kuukauden jälkeen kierukan poistattamisesta! Olen myös huomannut lihonneeni: en tiedä missä luvuissa nykyään olen, mutta sen näkee kropassa (lähinnä siis minä itse nään ja jotkut läheiset) ja juurikin niissä muutamissa farkuissa, jotka vielä loppukesästä lerpattivat jalassa. Yksi asia mikä vaikuttaa on kouluruokailu, jonka lisäksi syön mahdollisesti vielä kotona päivällisen, eli nykyään syön yhden aterian enemmän kuin ennen. Herkuillakin on varmasti osuutensa asiaan, mutta toistaiseksi tässä on vähän varaa lihotakin, en nimittäin pitänyt siitä hoikkuudesta yhtään.

Miten voin muuten? Tosi hyvin! Mielialan koen tasaisemmaksi ja iloisempia päiviä on ollut huomattavasti enemmän. PMS-oireet puolestaan tuntuvat ehkä aavistuksen vahvemmilta, tai sitten ne vain erottaa herkemmin, kun mieliala on huomattavasti parempi eikä kaikki ole tasaista ja latteaa päivästä toiseen. Olo on ollut kaikin puolin hyvin kevyt ja tasapainoinen. P:kin on sanonut, että itkeskelen nykyään paljon harvemmin kuin ennen. Kierukan poistattamisesta seurasi vain positiivisia asioita, enkä oikein usko, että haluaisin enää kokeilla mitään hormonivalmistetta, mutta eipä tämänkään asian suhteen voi sanoa ei koskaan. Aika ja elämä näyttää.

Listaan lopuksi vielä henkilökohtaiset plussat ja miinukset, jos tästä olisi vaikka jollekin kanssaeläjälle jotain apua:

Hormonikierukka:
+ Jatkuva ja suht varma ehkäisy, jota ei tarvitse muistaa
+ Pitkäaikainen ehkäisy (3-7 vuotta, riippuu kierukasta)
No siihen ne plussat jäikin.
(- Asennus epämiellyttävä, varsinkin niille jotka eivät ole synnyttäneet)
- Tiputteluvuoto
- Hormoninäpyt sun muut epäpuhtaudet ihossa
- Epämääräiset kivut ja vihlaisut alavatsassa, mikä aiheuttaa heti epäilyt siitä onko kierukka enää edes paikallaan
- Tunne-elämän latistuminen ja haluttomuus
- Ruokahaluttomuus >> laihtuminen
- HIIVA
- Kuivuus >> kivut
- Siteillä räpeltäminen, sillä tamponien käyttöä ei suositella (enkä ole toistaiseksi kokeillut kuukuppia)

Kondomi:
+ Hormonittomuuden kaikki plussat, hurraa!
+ Tietää / näkee jos ehkäisy pettänyt
+ Oikein käytettynä toimii
+ Ei sotkua!
- Ehkäisyn pettäminen epäilyttää silti enemmän kuin hormonaalisten kanssa
- Kumppanille aina toisinaan epämukava (joskus puristaa ja mikään ei tunnu miltään) (kysyin itse)
- Itseäni huolettaa joskus että kortsu rullaantuu vahingossa pois ja sitten alkaa etsintäsessiot (näin on käynyt kerran :-D)

Eli kumpikaan ei ole täydellisimmästä päästä, mutta näillä mennään!

Herättikö postaus ajatuksia?

8 November 2016

KOLME ASIAA

3 asiaa joista pidän
Tällä hetkellä sydämeni on vienyt hiusdonitsit, ne on niin paljon parempia kuin ne puhelinlankapompulat! Pidän meidän uusista ruskeista samettiverhoista, jotka pimentävät enemmän kuin entinen pimennysverho. Pidän nykyään paljon värikkäämmistä vaatteista kuin koskaan ennen ja se on ihan kivaa vaihtelua ainaiselle synkistelylle.

3 asiaa joista en pidä
Kuolevat kasvit, lattialla lojuvat vaatteet, tatuoitavana oleminen - tämä riippuu tietenkin paikasta mihin tatuoidaan, mutta noin yleisesti ottaen en nauti toimituksesta juuri ollenkaan. En ole vielä tähänkään päivään mennessä ymmärtänyt sitä, että miten siihen kipuun "voi jäädä koukkuun". Pakko sanoa vielä neljäs, eli kuiva sisäilma: voi herranjestas kun asuu tällaisessa vanhassa kivitalossa niin siinä on hapensaanti öisin tiukilla?! Ja kurkkua kuivaa ja mitä vielä...

3 asiaa joita tein viikonloppuna
Join elämäni ensimmäiset aamukahvini! Lauantaiaamuna makoiltiin pitkään, ja koska maa oli jo hieman valkoinen, tuli verhot avatessa aivan kamala joulufiilis, joten hain keittiöstä piparia ja kuunneltiin sängyssä joululauluja Youtubesta. Illalla menimme serkkuni luo lipittämään viiniä ja pelaamaan lautapeliä. Sunnuntaiaamuna vein P:lle aamupalaa sänkyyn koska hän täytti vuosia.
2016-08-26 07.55.11 1
3 asiaa jotka osaan
Muistan (lähes) kaikkien asioiden päivämäärät: keikkapäivät, synttärit, nimpparit, tulevat tenttipäivät, päivät jolloin P:lle tulee asiakas, laskujen eräpäivät. Näitä tietoja käyttäen on sitten hyvä nipottaa ja muistutella erinäisistä asioista, toisin sanoen osaan olla nalkuttava kanaemo. Olen ehkä huono juttelemaan ja kommentoimaan asioita keskustellessa, mutta kuunnella osaan. Osaan myös nousta sängystä heti herätyskellon soitua - tiedän monia jotka eivät tähän kykene, hehheh.

3 asiaa joita en osaa
En osaa pitää herkkulakkoja. En osaa laittaa oikein minkäänlaista ruokaa, kuolisin varmaan nälkään jos asuisin yksin. En osaa aina elää hetkessä vaan haaveilen joistain tosi kaukaisista asioista, ja sitten tulen surulliseksi kun en voi niitä vielä saada.

3 asiaa jotka haluaisin osata
Haluaisin osata kirjoittaa luovasti, en osaa kuvitella kirjoittavani hyviä runoja tai tajunnanräjäyttäviä romaaneja, koska en koe osaavani kirjoittaa tarpeeksi hyvin!! Haluaisin osata laulaa tai soittaa jotain instrumenttia. Haluaisin osata olla "aloitekyvykkäämpi" (onko tämä edes sana?) muun muassa tehtävien tekemisen suhteen, enkä pitkittäisi aloittamista kuten teen tässä koko ajan.
2016-10-25 01.10.42 12016-10-19 10.37.18 1
3 asiaa jotka minun pitäisi tehdä
Tehtäviä, tehtäviä ja vielä kerran tehtäviä, referaattia ja sen sellaista... Pitäisi viimeistellä vielä eHOPSia, on muuten aika stressaavaa suunnitella opintojaan kolme vuotta eteenpäin. Pitäisi imuroida, mutta imurissa ei ole pölypussia.

3 asiaa joista stressaan
Stressaan elämästä kokonaisuudessaan: stressaan rahasta ja sen käytöstä / määrästä, stressaan koulusta, stressaan siitä ehdinkö tehdä elämässäni tarpeeksi haluamani asioita. Lista on pitkähkö.

3 asiaa jotka saavat minut rentoutumaan
Pelaaminen, sängyllä makaaminen ja suklaa, ylipäänsä jonkin mielekkään asian tekeminen - tai syöminen.
2016-10-21 02.43.05 12016-10-28 11.26.57 1
3 asiaa joista puhun usein
Puhun valtaosin päivän aikana vain parille ihmiselle, ja silloinkin lähinnä jostain kouluun liittyvästä. Olen koulussa tosi harvasanainen, ja jos ihmiset olisivat vaikkapä täällä meillä kärpäsenä katossa, saattaisi moni yllättyä aika paljonkin miten paljon hölötän. Ainoa henkilö, jolle tässä elämäntilanteessa jotain syntejä syvällisiä juttelen on P. Vaikea sanoa omasta näkökulmasta, että mistä sitä eniten puhuu... Puhun aika paljon kaikesta mitä mieleen vain sattuu juolahtamaan. Ensimmäisenä tulee mieleen tulevaisuus, siitä tulee puhuttua usein.

3 asiaa jotka puen mielelläni päälle
Ihan sama mistä olisin tulossa, mutta kotona vaihdan päälle aina villasukat, löystyneen ja helmasta revenneen maksimekon ja lämpimän paidan päälle. Tykkään mun yhdistä muutama viikko sitten kirpparilta löydetyistä "varrettomista maihareista", joita käytän nykyään koko ajan, harmi vaan että nilkat paleltuu niitä käyttäessä. Lisäksi lämmin pitkä neule on aika tärkeä näillä keleillä. Nämäkin jutut riippuu vähän säästä ja vuodenajasta.

3 asiaa joita en pue päälleni
Kiilakorot / tennarikorkkarit, valkoiset farkut, eläinkuviolliset tekstiilit.
2016-10-21 02.42.58 1
2016-10-25 02.33.40 1
3 asiaa jotka haluaisin hankkia
Haluaisin kokonaan uuden kameran, ja olen vähän mietiskellyt josko myisin nykyisen setin kokonaan pois ja hommaisin uuden, mutta saas nähdä. (Haluaisin myös Polaroid-kameran). Haluaisin uuden ja tilavamman kirjahyllyn sekä järjettömän määrän erilaisia koruja ja sormuksia. Jep, pinnallista.

3 asiaa joista unelmoin
Unelmoin siitä että voisin tehdä tulevaisuudessa jotain minua kiinnostavaa ja mielekästä työtä, kyllästyn nimittäin kamalan helposti, jos jokin ei nappaa... Unelmoin pakun vuokraamisesta ja sen kyydissä huristelemisesta Amerikassa - rannikolta rannikolle! Ehkä joskus... Unelmoin olevani joku päivä tatuointien peitossa (hyvän maun rajoissa).

3 asiaa joita pelkään
Pelkään sitä että jompi kumpi vanhemmistani sairastuu dementiaan. En kestä ajatustakaan siitä, että esimerkiksi äiti ei enää joskus tunnistaisi minua, vaikka se mahdollisuus on aina olemassa, etenkin kun suvussa on esiintynyt muistisairauksia. Samaa pelkään myös itseni ja P:n kohdalla - vaikka ne ovatkin tooodella, todella kaukaisia asioita - että jompi kumpi ei enää muista toista. Pelkään aina lentokoneella matkustaessani, että kone putoaa ja koulussa sitä, että minulta kysytään jotain vaikken edes viittaisi.
2016-10-29 05.20.58 1
3 asiaa joita toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa
Niin, mitä on lähitulevaisuus? En osaa oikein määritellä sitä itsekään. Seuraavat kolme kuukautta vai vuotta!? Me ostettiin muutama viikko sitten lentoliput Budapestiin, lentelemme sinne huhtikuussa, eli toivon tietenkin matkan menevän hyvin. Toivoisin, että P voi joku päivä perustaa oman studion Helsinkiin - samalla toivon siis että asuisimme muutaman vuoden sisään pk-seudulla. En keksi oikein muuta.