26 November 2016

ELÄMÄÄ HORMONIKIERUKAN POISTON JÄLKEEN

Muistanette hiiva+hormonikierukkapostaukseni? Koska tänään tulee kuluneeksi tasan kolme kuukautta siitä kun kierukka poistettiin, päätin että nyt olisi aika tulla päivittämään tilannetta - ja blogia muutenkin, heh. Kannattaa lukaista aikaisempi postaus niin ei välttämättä ole aivan pihalla tätä lukiessaan. Kyseinen postaus nousi aika nopeasti luetuimpien listalle ja sai paljon kommentteja, kiitos niistä vielä näin jälkikäteen!

(Luvassa vaihteeksi yksityiskohtaista tekstiä) Ennen operaatiota keskustelin mukavan terveydenhoitajan kanssa muista ehkäisymenetelmistä ja elämästä vähän muutenkin. Todettiin yhdessä melkein tunnin pohtimisen jälkeen, että on vain fiksua ottaa kierukka pois, koska tiputteluvuotoa oli kestänyt puoli vuotta, eikä mielialassakaan ollut kehumista. Olin hänen sanoin ollut aikamoinen sissi, sillä osa naisista tulee otattamaan kierukan pois jo muutaman kuukauden tiputtelujen (tai muiden ongelmien) jälkeen. Sain varmuuden vuoksi vielä reseptin minipillereille, jotka voin halutessani käydä hakemassa jos haluan niitä kokeilla, mutta en ole toistaiseksi suonut niille ajatustakaan.

Poistattamisesta sen verran, että se oli toimenpiteenä tosi helppo homma, paljon miellyttäväpi kokemus kuin itse asentaminen :-D Olin koko ajan elänyt siinä uskossa, että poistattaessakin avataan kohdunsuut ja kaikki, mutta se vain vedettiinkin pois. Mulle tuli heti jotenkin tosi kevyt olo, kun se oltiin saatu ulos, kuvitelmaa vai totta, mitä lie... Seuraavana päivänä alkoi luonnollisesti jonkinlaiset "menkat", jotka kestivät viitisen päivää. "Menkat" heittomerkeissä siksi, etten ollut varma oliko ne vielä varsinaiset menkat, koska en rehellisesti sanoen oikein tiennyt minkä pituinen kierto kierukan kanssa oli  ja vuoto lienee luonnollista jos kohdusta vedetään yhtäkkiä asioita pois.

Mutta arvatkaapa mitä!? Mulla ei oo ollut hiivaa noin kolmeen kuukauteen! *koputtaa puuta* Vähän yli viikko kierukan poiston jälkeen (viimeinen) hiiva iski taas, mutta tällä kertaa ostin terveydenhoitajan ohjeistuksella apteekista jytympää tavaraa, eli Diflucania. Kun hiiva oli selätetty, ostin niitä samoja edellisessä postauksessa mainostamiani karpalotabletteja, ja käytin - ja käytän edelleen - niitä ehkäisemään hiivaa, eli otin sellaisen aina joka toinen ilta. Paketin loppuessa ostin uuden, mutta nyt olen käyttänyt niitä joka kolmas ilta (tai neljäs / viides, koska en todellakaan pidä enää tarkkaa kirjaa), eli olen tässä yrittänyt tavallaan "vieroittaa" alakertani niistä. Hiivaa ei ole toistaiseksi näkynyt ja olen vieläpä vetänyt kaikkia herkkuja - vähän liiankin hyvällä omatunnolla. Uskon vahvasti, että kierukan poistolla on ollut osuutta asiaan, ja myös sillä, että otin vihdoinkin vähän vahvempaa lääkettä.

Kierukka-aikaan liittyi vielä yksi negatiivinen asia, josta en tainnut mainita ensimmäisessä postauksessa. Minä nimittäin laihduin jonkin verran kevään ja kesän aikana. Sehän oli ja on ihan luonnollista, että e-pillerit lopettaessaan kropasta mahdollisesti lähtee turvotusta pois, ja näin kävi ainakin minulla. En lihonnut kolmen pillerivuoden aikana kuin ehkä 4-5kg, ja tajusin turvotuksenkin vasta kun olin lopettanut pillerit (kesäkuussa 2015). Viimeistään hormonikierukan asentamisen jälkeen laihduin lisää ja olin omissa (ja vähän muidenkin) silmissä yhtäkkiä kamala luikku! En myöskään harrastanut liikuntaa, eli lihaksetkin varmaan surkastui siinä samassa rytäkässä. Samoihin aikoihin alkoi painaa stressi pääsykokeista, enkä ihmettele vaikka sekin olisi aiheuttanut ruokahaluttomuutta. Äiti se jaksoi taivastella joka kerta minut nähdessään miten pieni minusta on tullut ja sanoi joskus P:lle: "Kato että tuo tyttö syö jottain!" Söin koko ajan huonommin ja pienenpiä annoksia, koska mahalaukku kutuistui, minkä myötä sinne ei enää oikein mahtunut suuria satseja ruokaa.
asukuvia 21 Asia painoi mieltä todella paljon ja se oli myös raskasta P:lle katsoa ja kuunnella päivittäin murjotustani ja itseni haukkumista. Keho tuntui heikolta, etenkin kun olin monen vuoden ajan tottunut vahvaan ja suht urheilulliseen kroppaan. Peilistä katsoessani näin kylkiluut (mikä oli uutta itselle), reidet ja takamus pienentyivät, sen huomasi siitä että vanhat housut alkoi olla tosi väljät. En tykännyt itsestäni sitten yhtään!

Kun menin otattamaan kierukan pois, terveydenhoitaja pyysi että kävisin vaa'alla. No minähän kävin. Tiesin odottaa normaalia pienempää lukua, mutta kyllä se 50kg vähän järkytti. Ottaen huomioon, että muutamaa kuukautta aikaisemmin painanut vielä 55kg (ja lokakuun 2015 -kuvassa 58-59kg.) Painoin 50kg viimeksi ala-asteella! Pituutta minulla on siis 160cm, eli normaalipainon puolella toki oltiin, mutta oli se siitäkin huolimatta vähän järkyttävää.

(Yllä on havainnollistavaa kuvaa, ei se ero varmaan ulkopuolisen silmään kovin radikaaliselta näytä. En ole otattanut - enkä taida jaksaakaan ottaa - itsestäni kuvaa tämän hetkisestä tilanteesta, mutta lokakuun 2015 -kuvan pöksyt ovat jo tiukat ja lähentelen taas niin sanotusti merenneidon muotoja, jee!)

Syytän hormonikierukkaa jonkinasteisesta ruokahaluttomuudesta, kenties se oli yhteydessä myös huonoon mielialaan. Ruokahalussa alkoi tapahtua muutoksia jo kuukauden jälkeen kierukan poistattamisesta! Olen myös huomannut lihonneeni: en tiedä missä luvuissa nykyään olen, mutta sen näkee kropassa (lähinnä siis minä itse nään ja jotkut läheiset) ja juurikin niissä muutamissa farkuissa, jotka vielä loppukesästä lerpattivat jalassa. Yksi asia mikä vaikuttaa on kouluruokailu, jonka lisäksi syön mahdollisesti vielä kotona päivällisen, eli nykyään syön yhden aterian enemmän kuin ennen. Herkuillakin on varmasti osuutensa asiaan, mutta toistaiseksi tässä on vähän varaa lihotakin, en nimittäin pitänyt siitä hoikkuudesta yhtään.

Miten voin muuten? Tosi hyvin! Mielialan koen tasaisemmaksi ja iloisempia päiviä on ollut huomattavasti enemmän. PMS-oireet puolestaan tuntuvat ehkä aavistuksen vahvemmilta, tai sitten ne vain erottaa herkemmin, kun mieliala on huomattavasti parempi eikä kaikki ole tasaista ja latteaa päivästä toiseen. Olo on ollut kaikin puolin hyvin kevyt ja tasapainoinen. P:kin on sanonut, että itkeskelen nykyään paljon harvemmin kuin ennen. Kierukan poistattamisesta seurasi vain positiivisia asioita, enkä oikein usko, että haluaisin enää kokeilla mitään hormonivalmistetta, mutta eipä tämänkään asian suhteen voi sanoa ei koskaan. Aika ja elämä näyttää.

Listaan lopuksi vielä henkilökohtaiset plussat ja miinukset, jos tästä olisi vaikka jollekin kanssaeläjälle jotain apua:

Hormonikierukka:
+ Jatkuva ja suht varma ehkäisy, jota ei tarvitse muistaa
+ Pitkäaikainen ehkäisy (3-7 vuotta, riippuu kierukasta)
No siihen ne plussat jäikin.
(- Asennus epämiellyttävä, varsinkin niille jotka eivät ole synnyttäneet)
- Tiputteluvuoto
- Hormoninäpyt sun muut epäpuhtaudet ihossa
- Epämääräiset kivut ja vihlaisut alavatsassa, mikä aiheuttaa heti epäilyt siitä onko kierukka enää edes paikallaan
- Tunne-elämän latistuminen ja haluttomuus
- Ruokahaluttomuus >> laihtuminen
- HIIVA
- Kuivuus >> kivut
- Siteillä räpeltäminen, sillä tamponien käyttöä ei suositella (enkä ole toistaiseksi kokeillut kuukuppia)

Kondomi:
+ Hormonittomuuden kaikki plussat, hurraa!
+ Tietää / näkee jos ehkäisy pettänyt
+ Oikein käytettynä toimii
+ Ei sotkua!
- Ehkäisyn pettäminen epäilyttää silti enemmän kuin hormonaalisten kanssa
- Kumppanille aina toisinaan epämukava (joskus puristaa ja mikään ei tunnu miltään) (kysyin itse)
- Itseäni huolettaa joskus että kortsu rullaantuu vahingossa pois ja sitten alkaa etsintäsessiot (näin on käynyt kerran :-D)

Eli kumpikaan ei ole täydellisimmästä päästä, mutta näillä mennään!

Herättikö postaus ajatuksia?

No comments:

Post a Comment